Apuvälineiden huollossa on suuria eroja eri apuvälinekeskusten välillä. Kokosimme huolenaiheita ja onnistuneita ratkaisumalleja eri puolilta Suomea. Määräaikaishuollolla melko tuoreena käytäntönä on havaittu ennaltaehkäisevää merkitystä.

Liikuntavammaisen henkilön itsenäisyyden, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden yksi kulmakivi on toimintakykyä tukevat liikkumisen apuvälineet.

Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Saksanen muistuttaa apuvälineiden olevan välttämättömiä arjen kannalta.
– Päivittäisiin toimiin liittyvät apuvälineet kuten pyörätuoli tai sähkökäyttöinen sänky ja niiden asianmukainen toiminta ovat välttämättömiä.

Myös YK:n vammaissopimuksen viesti on yhdenvertaisuuden ja osallisuuden varmistaminen vammaisille henkilöille apuvälineiden ja apuvälineteknologian avulla.

Huolto osana apuvälineprosessia

TAYS:in apuvälinekeskuksen palvelupäällikkö Anne Ojala korostaa inhimillistä näkökulmaa.
– Huolto on keskeinen osa apuvälineprosessia ja sitä, että asiakkaalla on toiminnallinen väline. On tärkeää, että on osattu arvioida soveltuva väline, ja käyttäjällä on tiedossa omat vastuunsa apuvälineen ylläpidosta, Ojala sanoo.

Kysely: huollon saavutettavuudessa kehitettävää

Invalidiliitto toteutti liikkumisen apuvälinekäytäntöihin liittyvän kyselyn syksyllä 2019. Vastauksia tuli parisataa yliopistosairaaloiden alueilta. Yleisin vastaajien käytössä oleva apuväline on pyörätuoli.

Merkittäväksi huolenaiheeksi kyselyssä nousevat huollon epäkohdat. Etenkin mahdollisuus huoltaa apuväline vain arkipäivisin virka-aikaan koetaan liian rajoittavaksi. Lisäksi pidetään tärkeänä saada korvaava apuväline käyttöön huollon ajaksi.
– Huollot voivat kestää kauan, varsinkin jos laite on yksilöllisesti rakennettu, kuten usein sähköpyörätuoli. Tämä tarkoittaa usein, että ihmisen liikkuminen niin kotona kuin kodin ulkopuolella estyy, varsinkin jos huollon ajaksi ei ole käytettävissä korvaavaa apuvälinettä, Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Saksanen huomauttaa.

Korvaavassa apuvälineessä ei aina ole kaikkia yksilöllisen apuvälineen ominaisuuksia, mutta asianmukaisena se kompensoi asiakkaan toimintakyvyn haittaa jollain tasolla huollon aikana.

Kyselyssä ilmenneitä vastaajien toiveita: Apuvälineiden huollon on tapahduttava nykyistä nopeammin ja välttämättömät liikkumisen apuvälineet on priorisoitava huollossa (positiivinen erityiskohtelu). Apuvälineitä on huollettava myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sähköisten liikkumisen apuvälineiden ennakkohuoltokäytäntö varmistaa apuvälineen toimivuuden.Sähköisten liikkumisen apuvälineiden kuljetuspalvelun kehittäminen huoltotarpeen yhteyteen, jossa otettava huomioon apuvälineen käyttäjän mahdollisuus huolehtia kuljetuksen käytännön järjestelyistä. Huollon ajaksi tulee asiakkaan käyttöön antaa korvaava apuväline, jotta hänen liikkumisensa ja osallisuutensa pystytään varmistamaan.

Keskusten erilaiset ratkaisut

Tyypillisesti apuvälinekeskukset eri puolilla maata tarjoavat apuvälineiden ongelmatilanteissa apuvälinekeskukseen keskitettyä huoltoa. Asiakas tulee paikalle joko ennalta sovittuna aikana tai akuutin ongelman sattuessa ”ex tempore”.
– Osa huollosta on meillä keskitetty, osa hajautettu. Perusapuvälineiden huollot on hajautettu terveysasemille, eli pyörätuolin rengasta tai jarruja ei tarvitse lähteä huoltamaan sadan kilometrin päähän, kun taas erityisosaamista vaativat asiat on keskitetty apuvälinekeskukseen, jotta voimme tarjota parasta mahdollista osaamista, Eksoten palveluesimies Heidi Solja kertoo.

Parhaissa tapauksissa varaosa on voitu tilata etukäteen tai korjaus onnistuu muuten odottaessa. Kiertohaastattelussa apuvälinekeskusten edustajat arvioivat huollon pituudeksi keskimäärin 1-2 vuorokautta.
– Tyypillisesti huoltoaika on lyhyt, suurin osa asiakkaistamme saa noutaa sähköpyörätuolin saman päivän aikana tai seuraavana päivänä, HUS apuvälinekeskuksen johtaja Kaija Jokela toteaa.

Ammattitaitoinen, kokonaisuuden huomioon ottava kilpailutus määrittelee myös huoltoon liittyviä asioita. Kaija Jokela kertoo, että HUS:in sähköpyörätuolisopimuksissa edellytetään, että toimittajilla on oltava enimmillään viiden työpäivän toimitusvalmius varaosiin. Hänen kokemuksensa mukaan yleisimmät varaosat löytyvätkin maahantuojilta hyvin.

HUS Apuvälinekeskus tai OYS:n apuvälinekeskus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä eivät tarjoa korvaavaa apuvälinettä huollon ajaksi. Esimerkiksi sähköpyörätuolin käyttäjällä on yleensä manuaalituoli perusterveydenhuollon puolelta. Muissa apuvälinekeskuksissa sellainen pyritään tarjoamaan, ellei käyttäjällä sitä ole.

Määräaikaishuollot helpottavat

Määräaikaishuollot ehkäisevät ennalta pikahuollon tarvetta, siksipä niitä on muutaman vuoden kuluessa ryhdytty tekemään useissa sairaanhoitopireissä.

Eksotessa määräaikaishuollot ovat pyörineet jo neljä vuotta systemaattisesti kaikille sähköisille apuvälineille valmistajien ohjeiden mukaan kerran vuoteen.

OYS:n malliin kuuluvat määräaikaishuollot, jotka hoidetaan isojen sähköisten apuvälineiden osalta pääosin kotikäynteinä. Palveluesimies Hanna Mikkosen mukaan se toimii.
– Lisäksi meillä on pikahuolto; jos joku menee rikki, meille voi tulla asioimaan aina, kun olemme auki, Mikkonen kertoo.

Pirkanmaalla asiakkaat ovat ottaneet määräaikaishuollot hyvin vastaan:
– Saamme kiitosta siitä, että määräaikaisvelvoitteet toteutuvat. Se tuo turvaa etenkin sähköpyörätuolien käyttäjille. Määräaikaishuolto on ollut meillä käytössä muutaman vuoden, ja käyttäjät antavat siitä hyvää palautetta, TAYS:in apuvälinekeskuksen palvelupäällikkö Anne Ojala kertoo.

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan apuvälinekeskuksen apuvälinehuolto toteutuu kumppanuutena. Huolto on kilpailutettu, ja sen tuottaa sopimustoimittaja. TAYS:n toimintamalli todistaakin, että huolto on mahdollista rakentaa hyvin asiakaslähtöisesti.

Sopimuksen palvelukuvauksessa on määritetty, minkä ajan puitteissa palveluntuottaja toteuttaa huollon, ja huoltoja tehdään klo 7-17. Lisäksi huolto on Pirkanmaalla mobilisoitu eli se toteutuu ensisijaisesti asiakkaan omassa toimintaympäristössä, siellä missä apuväline on.

TAYS:n ulkoistettu apuvälinehuolto saa myönteistä palautetta – voisiko siitä olla malliksi muillekin sairaanhoitopiireille?
– Kumppanuus toimii meillä hyvin, olen siihen kovin tyytyväinen, ja voin suositella mallia muillekin. Apuvälineiden elinkaaren ja käyttäjien näkökulmasta se on loistava. On merkittävää, että käyttäjät saavat palvelua siellä missä ovat, Ojala summaa.

HUS Apuvälinekeskuksessa taas ei ole edes harkittu 24/7-tyyppistä huoltovalmiutta.

Positiivista priorisointia apuvälineiden huoltoon?

Vaikeavammaisten asema aiheuttaa huolta, sillä he voivat olla täysin riippuvaisia välineestä. Jos välttämätön väline menee rikki, voisiko vaikeavammaisen palveluprosessia nopeuttaa, onko siihen kriteerejä?

Kaija Jokela HUS Apuvälinekeskuksesta korostaa samanarvoisuutta:
– Kaikki apuvälineet ovat kaikille asiakkaille välttämättömiä ja kaikki asiakkaat ovat samanarvoisia. Meillä on pikahuolto, johon voi tuoda esimerkiksi täysin jämähtäneen laitteen. Se ei ole asiakaskohtainen vaan vikakohtainen; pikahuoltokriteerin täyttyessä voi tuoda heti huoltoon.

Eksoten Heidi Solja taas korostaa maalaisjärjen käyttöä:
– Yritämme tietenkin auttaa heti niitä, joilla kiire. Hengitysapuvälineet menevät prioriteetissa ykköseksi. Jos sähköpyörätuoli hajoaa, ei huolleta perusapuvälineitä, vaan otetaan se jonon ohi.

Positiivisen priorisoinnin ehdot on TAYS:issa määritelty kiireellisen huollon luokituksessa. Myös kaupunkilaisjärkeä käytetään: jos rikki on vaikkapa henkilönostin, jossa ihminen on juuri sillä hetkellä, sen korjaaminen menee kaiken muun ohi.

”Jos apuväline on rikki, selviämiskyky romahtaa”

Yli 20 vuotta sähköpyörätuolia käyttänyt Anna Nyström avaa apuvälineen käyttäjän näkökulmaa. Hän korostaa, että apuvälineen tärkein tehtävä on tasoittaa tietä, jotta ihminen voi toimia mahdollisimman itsenäisesti.
– Hyvin toimivat apuvälineet helpottavat myös avustajien työtä. Mitä paremmin toimivat henkilökohtaiset apuvälineet ovat, sitä helpompi minua on auttaa.

Elämänlaatu on myös eri luokkaa, ei tarvitse jokaista asiaa pyytää toiselta henkilöltä, Anna Nyström selostaa.

Jos taas apuväline on rikki, selviämiskyky romahtaa.
– Jos pyörätuoli ei liiku, se on kuin menisi jalat poikki – matka tyssää siihen. Koko kuvio menee uusiksi, jos apuväline hajoaa. Suunniteltu apu ei välttämättä riitä, jos pyörätuolin nostolaite on mennyt rikki tai kumi puhki – yksi ihminen ei välttämättä riitä auttamaan.

Nyström huomauttaa, että jos apuväline menee rikki, vammaisen itse täytyy järjestää apuväline huoltoon. Jo huoltoon saaminen voi olla ylivoimaista.
– Apuväline on vain kone, mutta siihen pitäisi olla varaosia saatavilla nopeastikin. Nyt voin ottaa rajoitetusti virka-aikana yhteyttä huoltopisteeseen, jossa on aina kiire, Nyström selittää.

Hänellä on rakentava ehdotus: huollon tarpeessa oleville apuvälineille pitäisi kehittää kuljetussysteemi.
– Rikkinäinen apuväline haettaisiin ja tuotaisiin ehjänä asiakkaalle. Ei ole 2020-lukua, että vaikeavammainen kuskaa rikkinäistä apuvälinettä virka-aikana jonnekin.

Hankalia tilanteita apuvälineen käyttäjälle ovat sellaiset, joissa varaosia joutuu odottamaan viikkoja tai kuukausia, tai niitä ei saa ja pitää hankkia uusi apuväline. Siihen voi mennä paljon aikaa, eikä Nyströmin kokemuksen mukaan yleensä saa mitään korvaavaa apuvälinettä tilalle.

Nyström on vahvasti sitä mieltä, että ainakin Suomen tiheimmin asutulla alueella, pääkaupunkiseudulla, pitäisi olla akuutti 24/7-huoltovalmius.
– Minulla on unelma: huollon pakettiauto, joka tulee sinne, missä ongelma on. Liikkuva huoltopiste voisi hoitaa rutiininomaisia juttuja, ja samalla autolla hoituisivat kuljetukset huoltoon ja voisi tuoda varatuolin. Liikkuvalla huoltopisteellä voisi pyörähuollon tapaan olla vähintään valmius vaihtaa sähköpyörätuoliin rengas, Nyström ehdottaa.

Teksti Mariaana Nelimarkka
Kuva Veli-Matti Lahdenniemi, Tampereen kaupunki