Mikko Rautalinin ensimmäinen, julkisella puolella tehty proteesi oli liian lyhyt. Proteesimestarin vaihdon ansiosta hän on voinut jatkaa työtään kuljetusyrittäjänä. 

Kaksi ja puoli vuotta sitten Rautalinin jalkapohjaan ilmestyi rakko. Ei siis nilkkaan, mikä on rakon tavallisin ilmestymispaikka, vaan jalkapohjaan.

Eräänä aamuna Rautalinin jalkapöytä turposi.

– Lähdin saman tien lääkäriin, joka määräsi antibiootteja. Hänen mielestään kysymyksessä oli jonkinlainen tulehdus.

Seuraavana aamuna Rautalinin jalkapöytä oli, jos mahdollista, vieläkin enemmän turvoksissa, minkä lisäksi siihen oli tullut väriä. Hän lähti siltä istumalta TAYS:in päivystykseen. Selvisi, että hänellä oli verenmyrkytys.

Rautalin joutui heti leikkauspöydälle. Lääkäri antoi Rautalinille kaksi vaihtoehtoa: Ensimmäinen niistä oli ihonsiirto.  Se olisi paitsi raskas myös epävarma operaatio. Siirretty iho ei välttämättä kestäisi ehjänä jalkaterässä ja jalkapohjassa, missä se joutuisi kävellessä rasituksen kohteeksi.

Toinen vaihtoehto oli radikaalimpi: jalan amputointi polven alapuolelta.

– Valitsin ilman isompia miettimisiä jälkimmäisen vaihtoehdon.

Liian lyhyt proteesi

Kotiuduttuaan Rautalin opetteli kävelemään kainalosauvoillaan ja ihmetteli, onko terveydenhuoltojärjestelmä unohtanut hänet kokonaan. Mistään ei tullut tietoa, miten kuntoutusta pitäisi jatkaa.

– Otin yhteyttä Nokian kaupunkiin, ja sieltä sain heti apua ja ohjeistusta. Nokian kaupungin fysioterapeutti kuntoutti minua kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi jatkoin vanhaa harrastustani eli kuntosalilla käyntiä.

Proteesiasia alkoi vihdoin edetä, kun Rautalin kutsuttiin TAYS:n fysiatrian osastolle neuvotteluihin. Paikalla oli myös sairaalan kilpailutuksen voittanut proteesimestari.

Rautalin on isokokoinen mies, ja hänen kengännumeronsa on 50. TAYS:n käyttämä proteesimestari epäili, ettei niin ”suurikenkäisiä” proteeseja olekaan.

– Hän kuitenkin valmisti minulle proteesin, mutta se oli sen verran epämääräinen, että putosin sen kanssa parikin kertaa peräkärryn päältä. Kaiken lisäksi proteesi oli liian lyhyt. Jouduin kävelemään toiselle puolelle kallistuneena.

Proteesimestarin vaihto kannatti

Tuttavansa kautta Rautalin tutustui toiseen proteesimestariin. Tämän kanssa keskusteltuaan Rautalin huomasi tulleensa taitavan ammattilaisen puheille.

– Tämä toinen mestari ilmoitti heti kättelyssä, että numeron 50 kokoinen jalka ei ole mikään ongelma. Proteesi pystytään tekemään sillekin.

– Hän ilmoitti myös, että käyttämäni apuväline oli vallan vääränlainen. Siitä asiasta olimme heti samaa mieltä.

– Uuden proteesimestarin kanssa yhteistyö sujui kuin tanssi. Hän ilmoitti minun pystyvän elämään lähes normaalia elämää uuden proteesini kanssa. Ja se on pitänyt paikkansa. Minulle ei ole tullut hiertymiä eikä muitakaan iho-ongelmia. Eikä se ole enää liian lyhyt. Tämä on uuden ajan ensiluokkainen ”tekojalka”.

– Yöksi ja sohvalla makoillessani otan jalan pois. Suihkussakin käyn ilman apuvälinettä. Mutta monena päivänä se on 15 tuntia käytössä yhtä mittaa.

Mikko Rautalin

- 51-vuotias kuljetusyrittäjä.
- Asuu Nokialla.
- Eronnut, kaksi aikuista poikaa. Seurustelee.
- Opiskellut ammattikoulussa logistiikkaa.
- Harrastaa kiertelyä omalla museoautollaan rekka-alan tapaamisissa.
- Motto: Asioilla on tapana järjestyä.

Teksti Esa Tuominen
Kuvat Timo Marttila