Sähkömopo-nimikkeen alle mahtuu monenlaisia kulkuvälineitä, senioriskoottereista invamopoihin. Ne kaikki eivät kuitenkaan ole säännöstensä puolesta verrattavissa jalankulkijaan.

Vammaiselle henkilölle avautuu kokonaan uusi maailma, kun hän ottaa käyttöön sähkömopon. Sillä taittuvat matkat itsenäisesti niin kauppakeskuksiin kuin metrolla vaikkapa Helsingin Sörnaisista espoolaiseen kauppakeskukseen.

– Sähkömopo on laajentanut elämänlaatuani aivan valtavasti. Helsingissä liikkuessani olen ajanut sillä lähes kaikki matkani, taksia en ole paljon käyttänytkään. Minulla ei ole ollenkaan myöskään pyörätuolia, sanoo Vallilassa asuva Jarkko Kivinen, 52.

Kivinen neliraajahalvaantui sairastumisen takia vuonna 2016. Sitä ennen hän oli ajanut vuosikymmenet autolla ja moottoripyörällä. Erilaisiin kulkupeleihin tottuneelta Kiviseltä sujui luontevasti myös siirtyminen sähkömopon käyttäjäksi. Nyt hän alkaa kouluttamaan muitakin sähkömopon käyttäjiä Invalidiliiton Apuvälinekummi-hankkeessa.

Kivinen on saanut oman sähkömoponsa HUS:n Apuvälinekeskuksesta vammansa perusteella. Ja juuri hänen nelipyöräinen sähkömoponsa täyttää ne kriteerit, joilla sähkömopon voi saada maksusitoumuksella lääkinnälliseen kuntoutukseen.

Kivisen sähkömopolla saa siis ajaa vain jalkakäytävillä, pyöräteillä ja sisätiloissa vaikkapa kauppakeskuksissa ¬- yleisille teille autojen sekaan sillä ei ole menemistä. Laitteen huippunopeus on säädetty 15 kilometriin tunnissa.

Kivisen sähkömoposta käytetäänkin lainsäädännössä ilmaisua ”jalankulkua avustava tai korvaava liikkumisväline”. Eli siihen sovelletaan samoja säännöksiä kuin jalankulkijoihinkin.

15 km tunnissa

Käsikäyttöisen pyörätuolin tai muun vastaavan moottorittoman apuvälineen lisäksi jalankulkijaan rinnastetaan myös sellainen jalankulkua avustava tai sen korvaava liikkumisväline, jossa on enintään yhden kilowatin tehoinen sähkömoottori ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa.

Usein luullaan virheellisesti, että kutakuinkin kaikki 3-pyöräiset sähkömopot ovat rinnastettavissa jalankulkijaan. Samanlaisesta ulkonäöstä huolimatta niissä voi kuitenkin olla isoja eroja, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia säädöksiä niihin sovelletaan.

Olennaisin ero tulee huippunopeudesta. Enintään 25 kilometrin tuntivauhdilla kulkevalle niinikään enintään yhden kilowatin tehoiselle sähköajoneuvolle oikea paikka liikkumiseen on pääasiassa pyörätie. Tosin kävelyvauhtia liikuttaessa nekin saavat käyttää myös jalkakäytävää ja huippunopeudella huristaessa niillä voi ajella taajamaliikenteessä myös autotien reunassa.

Näistä sähkömopoista ei enää puhuta jalankulkua avustavina liikkumisvälineinä, vaan kevyinä sähköajoneuvoina. Niitä koskevat samat säännökset kuin polkupyöriä.

Mopoihin rinnastettavia 3-pyöräisia sähkömopoja, joilla voi päästä jopa 45 kilometrin tuntivauhtiin, erikoissairaanhoitopiirit eivät enää myönnä maksusitoumuksilla. Näitä laitteita on kutsuttu perinteisesti myös ”invamopoiksi”.

Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri HUS myöntää lääkinnälliseen kuntoutukseen maksusitoumuksella vain jalankulkua avustavia, enintään 15 kilometrin tuntivauhtia kulkevia ja enintään yhden kilowatin tehoisia sähkömopoja.

– Muissakin sairaanhoitopiireissä on sama rajoitus. Jos haluaa vaikkapa mopoon rinnastettavan tehokkaamman, perinteisen invamopon kaltaisen liikkumisvälineen, sellainen pitää ostaa yksityiseltä toimijalta, sanoo HUS:n Apuvälinekeskuksen johtaja Kaija Jokela.

Eroja vakuutuskäytännöissä

Myös vakuutuskäytännöissä on eroja. Liikennevakuutusta ei tarvitse ottaa sellaiselle yksinomaan vammaisten käyttöön tarkoitetulle sähköpyörätuolille tai muulle vastaavalle kevytrakenteiselle ajoneuvolle, jota ei tarvitse rekisteröidä. Onnettomuuden tapahtuessa korvaukset maksetaan Liikennevakuutuskeskuksen vakuutusyhtiöiltä keräämistä varoista.

Sen sijaan esimerkiksi 45 kilometrin tuntivauhtiin yltävä sähkömopo vaatii mm. kypärän käyttöä ja se on muutenkin liikennesääntöjen kannalta täysin rinnastettavissa polttomoottoriseen mopoon. Sillä on sallittua ajaa kevyen liikenteen väylällä vain, jos se on liikennemerkin "Sallittu mopoille"-lisäkilvellä osoitettu. Se vaatii myös rekisteröinnin ja liikennevakuutuksen.

Vältä äkkitilanteet

Läheltä piti –tilanteita on Jarkko Kivisellä riittänyt.

– Kun lähden ajamaan sähkömopollani tietä antamaan pysähtyneen bussin keulan ohi, tulee bussin takaa täysillä pakettiauto ja pyyhältää ohitseni kolmen sentin päästä. Sellaistakin sattuu, että lähtiessäni ylittämään risteysalueella suojatietä, oikealle kaartava auto painaa kaasua, että varmasti ehtisi ennen minua. Hän ei oikein ymmärrä, että minäkin olen tulossa aikamoista vauhtia. Jos en painaisi jarrua, niin taatusti jäisin alle.

Kivinen toivoisikin autoilijoiden miettivän sitä, etteivät he voi koskaan tietää, minkä tasoinen vamma apuvälineen käyttäjällä on ja miten fyysisesti hän pystyy reagoimaan nopeisiin tilanteisiin.

– Jos käsien toiminta on huono, ei laitteen pysäyttäminen paniikinomaisesti onnistu, hän sanoo.

Kivinen rohkaiseekin sähkömopojen käyttäjiä ottamaan rohkeasti ottamaan yhteyttä apuvälinekummiin.

–Kokematonta käyttäjää voin opastaa esimerkiksi laitteen teknisessä käytössä. Kokeneempaa taas voin lähteä opastamaan vaikkapa oman elämänpiirin laajentamisessa, olkoon se vaikka sähköpyörällä matkustamista metrossa, Kivinen rohkaisee.

–Invalidiliiton apuvälinekummitoiminta on siinä mielessä hyvää vertaistukea, että monesti kun liikkumisen apuväline, kuten sähköpyörätuoli tai sähkömopo on luovutettu käyttäjälle julkisen terveydenhuollon toimesta, käyttäjä jää opettelemaan sen käyttöä itsekseen. Vertaistukijan sparratessa uusi ja kokematon käyttäjä oppii apuvälineistä ihan toisella tavalla kuin itsekseen kantapään kautta, sanoo Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson.

Teksti Timo Kiiski
Kuva Antero Aaltonen

Muista nämä säännöt

• Pyörätuolia käyttävään sovelletaan jalankulkijoita koskevia säännöksiä. Sama koskee vammaista, joka kävelynopeudella kuljettaa käsikäyttöistä tai sellaista moottorikäyttöistä invalidiajoneuvoa, jonka rakenteellinen nopeus on enintään 15 km/h.
  
  
• Jalankulkua avustavilla tai korvaavilla laitteilla ja liikkumisvälineillä kuljetaan jalankulkuväylillä. Näissä laitteissa on enimmillään 1 kW:n moottori ja niiden rakenteellinen enimmäisnopeus on 15 km/h.
  
  
• Kävelyä avustavilla laitteilla tarkoitetaan esimerkiksi tasapainotettuja yksi- tai useampipyöräisiä henkilökuljettimia, joille ei tarvitse ottaa liikennevakuutusta.
  
  
• Isompia, enintään 25 km/h kulkevia ja max. 1 kW tehoisia kevyitä sähköajoneuvoja käytetään polkupyöräilijän liikennesäännöillä, eli oikea paikka näillä laitteilla liikkumiseen on pääsääntöisesti pyörätie. Kevyissä sähköajoneuvoissa pitää olla etuvalo ja punainen heijastin takana.