Invalidiliitossa uskotaan siihen, että julkisen sektorin vastuunotto mahdollistaa tulevaisuudessa avustajakoiratoiminnan jatkumisen.

Avustajakoirien tarvearvio, hankinta- ja luovutusvastuu on vuoden alusta alkaen siirtynyt hyvinvointialueille. Avustajakoira on todettu lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineeksi siinä missä näkövammaisten opaskoirakin.

Tähän saakka Invalidiliitto on rahoittanut avustajakoiratoimintas lahjoitusvaroin, ja päätukijana on ollut Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Koirat on hankittu koulutettuina luotettavilta yhteistyökumppaneilta, joista pitkäaikaisin on ollut Axxell Brusaby Kemiönsaaressa.

Invalidiliiton avustajakoira-asiantuntija Paula Müller iloitsee siitä, mutta ymmärtää, että muutos saattaa herättää huolta ja epävarmuutta. Hän painottaa, että resurssit julkisella puolella ovat luonnollisesti suuremmat kuin Invalidiliitossa.

– On valtavan hienoa, että olemme nyt päässeet tähän pisteeseen, ja julkisen sektorin vastuunotto mahdollistaa tulevaisuudessa toiminnan jatkamisen, hän jatkaa.
– Meillä on ollut aivan valtavan pitkät jonot. Odotusajat ovat saattaneet venyä jopa viidestä kahdeksaan vuoteen.

Resurssien puutteen takia priorisointi on ollut välttämätöntä. Invalidiliitossa onkin pyritty ensisijaisesti palvelemaan vanhoja asiakkaita, joilla on jo ollut avustajakoira käytössä.
– Heidän elämässään itsenäisen toimintakyvyn raamit ovat jo isolta osin muodostuneet avustajakoiran varaan. Kun koira sitten jää eläkkeelle tai menehtyy, he ovat todella tyhjän päällä. Siksi he ovat olleet meillä jonossa etusijalla. Totta kai olemme aina ottaneet myös uudet hakijat huomioon, mikäli koiria on valmistunut tarpeeksi.

Suurimmillaan avustajakoirakäyttöön on luovutettu yli kymmenen koiraa yhden vuoden aikana. Pääosin määrä on kuitenkin ollut nelisen koiraa vuodessa.
– Liittoon vuosien saatossa kertynyt tieto, kokemus ja verkostot ovat kaikkien toimijoiden, niin hyvinvointialueiden, palveluntuottajien kuin asiakkaidenkin, saatavilla. Tavoitteenamme on tukea toimialan vakiintumista laadukkaaksi, eettisesti kestäväksi kuntoutuksen erityisalaksi, Müller toteaa.

Kaikille samat mahdollisuudet

Hyvinvointialueiden avustajakoiria varten on vuoden alusta toiminut työryhmä, jonka tavoite on se, että perusteet, prosessit ja mahdollisuudet avustajakoiran saamiselle ovat samat kaikkialla Suomessa. Kaikkien hyvinvointialueiden apuvälinekeskusten toimintaa ohjaavat valtakunnalliset luovutusperusteet. Niissä linjataan, että avustajakoira voidaan luovuttaa sellaiselle henkilölle, jolla on fyysiseen toimintakykyyn vaikuttava liikuntavamma tai sairaus, ja koira vähentää tämän henkilön fyysisiä rajoitteita itsenäisyyden lisäämiseksi.

Työryhmä on listannut perusteet, joita tulee arvioida, jotta avustajakoiraa voidaan harkita. Ensimmäinen peruste on se, että henkilön tulee olla täysi-ikäinen.
– Täysi-ikäisyys on tärkeä lähtökohta, jotta voimme olettaa, että henkilöllä on kykyä ottaa vastuu avustajakoirasta.

Tämän lisäksi asiakkaan kognitiivisen toimintakyvyn on oltava riittävä. Hänellä tulee olla valmiudet ja edellytykset huolehtia avustajakoirasta ja ylläpitää sen taitotasoa ja tarvittaessa kouluttaa koiraa lisää. Asiakkaalla ei saa olla sellaisia päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka vaikuttaisivat koirasta huolehtimiseen.

Ei vielä yhtään luovutusta

Palveluntuottajien kilpailutusta ei ole vielä tehty. Julkisella sektorilla mietitään nyt erilaisia leasing- ja vuokrasopimuksia mahdollisesti useamman toimijan kanssa.

Tähän mennessä julkisen sektorin puolella ei ole Suomessa tehty vielä yhtään avustajakoiraluovutusta.

Pihka lisää elämänlaatua ja hyvinvointia

Kristina Sjöstedtillä on ollut kolme avustajakoiraa noin 20 vuoden aikana. Tällä hetkellä häntä avustaa 10-vuotias labradorinnoutaja, työstään hyvin innostunut Pihka.

Sjöstedt sairastui aikuisiällä harvinaiseen sairauteen, joka vei hänet pyörätuoliin.
– Avustajakoirat ovat mahdollistaneet minulle sen, että selviän yksinasuvana niin omassa kodissa kuin kodin ulkopuolella. Elämänlaatuni ja hyvinvointini ovat avustajakoirien ansiosta parantuneet merkittävästi, Sjöstedt kertoo.

Valtaosa Sjöstedtin arkisista toimista hoituu itsenäisesti Pihkan kanssa. Pihka auttaa riisuutumisessa; se osaa vetää sukat ja kengät jalasta, käsineet käsistä, auttaa takin pois hihasta ja housut lahkeesta vetämällä.
– Kaupassa Pihka osaa tuoda hyllystä tavaroita. Se sytyttää ja sammuttaa valot sekä laittaa pientä pyykkiä pesukoneeseen ja pois sieltä. Se nostaa minulle pudonneita tavaroita, osaa kantaa roskia roskakoriin ja roskapussin roskikselle. Minulle tuo turvaa tieto siitä, että jos minulle tapahtuu jotakin, Pihka osaa tuoda minulle puhelimen.

Pihka avaa ja sulkee kodin ja varaston ulko-oven sekä portin. Se noutaa takkapuita alapihan varastosta. Pihka osaa myös vetää manuaalipyörätuolin tuulikaapista tai varastosta.
Jos Sjöstedtillä on yöllä kipuja tai hän nukkuu levottomasti, tulee Pihka heti lohduttamaan ja tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.

Kristina Sjöstedtiä huolettaa, millaiseksi arki muotoutuu aikanaan, kun Pihka jää ikäeläkkeelle.
– Mistä, millä taidoilla ja minkälainen koira on mahdollista saada julkiselta sektorilta? Invalidiliitto on tehnyt ansiokasta avustajakoiratyötä vuosikymmeniä, ja liitossa on pitkä kokemus ja osaaminen tältä alueelta. Toivottavasti hyvinvointialueet hyödyntävät sitä. Toivon, että mahdollisimman moni avustajakoirasta hyötyvä ja sitä tarvitseva voisi saada laadultaan hyvän avustajakoiran jatkossa hyvinvointialueiden kautta.

Teksti Mari Mäkinen
Kuva Timo Jaakkola