Monenlaista rekrytointia
VAALIT ovat näillä näppäimillä sekä kunnallisella että lnvalidiliiton tasolla. Onneksi kaikki saavat äänestää Suomessa mielensä mukaan ilman yhteiskunnallisen systeemin sensuuria. Tänne ei tarvitse kutsua ulkomaisia ”vaalivilppivalvojia”.
Itselleni kävi tuuri. Muutamat vaalikoneet käyneenä feisbuukkiini pulpahti ihminen, kollega, jota arvostan. En edes katsonut kaverin puoluekantaa. Kunhan tsekkasin jälkeenpäin tv:stä puolueensa puheenjohtajan linjaukset.
Invalidiliiton omat liittovaalit ovat marraskuussa. Nyt nettisivuiltaan löytyvät tavoitteet kunnille. Mielestäni kolme tärkeintä asiaa ovat lyhyesti:
1. Esteetön kunta. Vähintään 15 prosentilla väestöstä ja ikäihmisistä yli puolella on erilaisia liikkumisen ja toimimisen esteitä.
2. Oikeus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Myös vammaiset nuoret tähtäävät ikätovereidensa tavoin työelämään. Tietotyö ja tekniset apuvälineet luovat uusia mahdollisuuksia työllistymiseen.
3. Vammaisjärjestöjen tärkeä rooli. Näin saadaan kokemusasiantuntemusta (huh, mikä sanakaunokainen), jolloin kuntien hyvinvointipalveluja voidaan kehittää.
Suorastaan hupaisaa tässä kevään vaalitouhussa on pyörätuolissa istuville ja etenkin puolisoille se, että esteettömään senioritaloonkin tulee oma äänestyspiste liikuntarajoitteisille. Hienoa. Mutta kun esimerkiksi mieheni ei tarvitse rollaattoria – muista apuvälineistä puhumattakaan hän ei saa äänestää tässä talossa. Kuka voittaa, kun uurnat ovat joka tapauksessa ala-aulassa?
REKRY NUMERO 2.
ODOTAT, mutta avustaja ei tule lähimainkaan sovittuna aikana, Jos ollenkaan. Metsästät häntä, mutta et saa palkattua henkilöä kiinni.
”Auto hajosi, olin oksennustaudissa, isäni sairastui”.
Kaikki edellä mainitut syyt ovat hyväksyttäviä, mutta työnantaja joutuu tosi pulaan, kun ei omin kyvyin ja voimin pääse sängystä ylös. (esimerkiksi äänestämään.)
Saattaapi olla, että iloisena ja terveenä haastatteluun tulleen ihmisen kanssa kemiat eivät kohtaakaan. Tai muutaman päivän päästä jo perehdytyksessä kokelas heittäytyy selälleen lattialle, valittaa kipua ja haluaisi aloittaa ”saikulla” – näin hieman karrikoiden.
Kaverit ovat kertoneet – puolin ja toisin – että syypää epäonnistuneeseen yhteistyöhön voi toki olla myös ”pomo”. Hänestä saattaa sukeutua häijy ja huutava pompottelija. Pahimmillaan seksuaalinen ahdistelija.
Itse kävin taannoin kahden viikon prosessin etsiessäni kesäsijaista vakkareiden asemiin; siis turvatakseni heinä-elokuun itselleni pääsyn esimerkiksi töihin ja huveihin. Homma ei meinannut byrokratiassa pelittää.
Uuden henkilökohtaisen avustajan hankkiminen on tehty nykyisin mol.fi:ssä varsin hankalaksi. Täytyy olla lähes nettivelho, jotta pääsee kirjaamaan työnantajana oman kesäsijaisuus-, keikka- tai vakituisen assarin työpaikkailmoituksen oikealle sivulle.
Vuosien taakse ovat jääneet ajat, jolloin saattoi soittaa kuntansa työvoimatoimistoon, täydentää kenties edellistä hakemustaan ja päästä katsomaan etukäteen potentiaaleja hakijoita.
Yksinkertaisesti jonkun tietoturvasuojan takia työntekijä ja mahdollinen työpaikkaa tarjoava eivät kohtaa. Tästä olen urputtanut ennenkin.
POSITIIVISTA. Espoon niin sanottu ”sossutäti”, onneksi sairaanhoitaja, tuli käymään kotonani. Uusi juttu minulle oli lakisääteiseksi tullut ”Voimavarojen kartoitus”. Ensimmäistä kertaa kukaan Espoosta tullut viranomainen kysyi, mikä on fyysinen ja henkinen jaksamiseni? Onko sinulla tarpeeksi avustajatunteja? Kiitin ja sanoin että on, hengessäni kuului ääni wau!
Kaikkiaan - olipa sitten kyse vaaliehdokkaan tai kesäsijaisen valinnasta, kannattaa olla anturit ylhäällä. Mikä on tärkeintä?
pirjo.kauppinen@hotmail.com
www.mediawirma.fi
Kommentoi
Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).