Kehittävä työharjoittelu kotikoneelta käsin
Olen Henri Ihander, 25-vuotias yhteisöpedagogiopiskelija ja tehnyt Invalidiliitossa erilaisia työharjoitteluja sekä muita projekteja jo parin viimeisen vuoden ajan. Nyt viimeisimpänä olen tehnyt opintojeni kehittävää harjoittelua nuorten vaikuttamistoiminnan parissa sekä opinnollistanut kehittämistoimintojen käytännöt -opintojaksoa tehden töitä nuorten kuntavaaliteemojen kanssa. Kummassakin kokonaisuudessa on ollut omat haasteensa, jotka ovat enemmän tai vähemmän liittyneet koronavirukseen. Suurin muutos aiempiin projekteihin on ollut se, etten ole kummankaan kokonaisuuden aikana käynyt kertaakaan toimistolla tai muissakaan ympäristöissä, kuin kotona.
Tämän koronaviruksen aiheuttaman ajanjakson aikana minulta on usein kysytty, kuinka pystyn tekemään työharjoittelujani etänä? Ei se kieltämättä kaikista helpoin rasti ole ollutkaan, mutta soveltamalla harjoittelun ohjaajien kanssa olen päässyt pitkälle ja pystynyt työskentelemään laadukkaasti myös kotoa. Erilaiset digitaaliset ympäristöt ovat tulleet paljon tutummiksi, mutta samaan aikaan olen huomannut niiden puuduttavat vaikutukset, kun ihmisiä ei ole kohdannut kasvokkain. Se on ainakin itselleni muodostunut selkeäksi tarpeeksi, jonka nyt tunnistan ajatellen työelämää jatkossa. Haluan nähdä muutakin, kuin tietokoneeni näytön.
Mitä olen sitten käytännössä tehnyt?
Vaikka paljon olenkin tuijottanut koneeni näyttöä, niin koen silti olleeni melko paljon yhteydessä ihmisten kanssa, eikä alkuperäisistä kehittämissuunnitelmista ole tarvinnut luopua juurikaan. Harjoittelun kehittämistehtäväni oli aloittaa eräänlaisen materiaalipankin sisällöntuotanto. Materiaalipankin ajatus on lähtöisin nuorilta, joita on pyydetty erilaisiin tilaisuuksiin kertomaan jostakin teemasta. Näin ollen olisi hyödyksi nuorille, että heidän käytössään olisi valmiita esitysmateriaaleja, joita nyt siis aloitin nuorten kanssa työstämään. Ensimmäisen ”tietoiskun” aiheena oli yhdenvertainen opinto-ohjaus, jonka kasaamiseen nuoret osallistuivat etäpalaverien kautta kertomalla omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Opinnoissani tärkeää on ollut osallisuuden ja vaikuttamisen edistäminen ja olenkin ollut tyytyväinen siihen, että osallisuutta on toiminnassa ollut koronasta huolimatta.
Toinen kokonaisuuteni, joka on liittynyt nuorten kuntavaaliteemoihin, on ollut mielenkiintoinen ja vaihteleva projekti. Projekti on luonnollisesti vielä kesken, mutta koen saaneeni jo nyt paljon erilaista oppia kehittämistyöstä. Kuntavaaliteemoihin on liittynyt nuorten kanssa kyselyin ja haastatteluin tehtyä kartoitusta, konkretian pohtimista, vaikuttamiskeinojen pohdintaa sekä konkreettista vaaliteemojen jalkautusta, joten paljon kaikkea erilaista olen saanut tehdä. Siksi kaksi opintokokonaisuuttani ovatkin menneet hieman lomittain ja olenkin tehnyt paljon kehittämistä eri teeman parissa, kuin oli alkujaan tarkoitus. Tämä kuitenkin osoittaa mielestäni hyvin juuri tänä korona-aikana tarpeelliseksi muodostuneen soveltamisen tärkeyden.
Soveltaminen on mahdollistanut opintotavoitteideni täyttymisen samalla, kun ne on pystytty toteuttamaan mielekkäiden tehtävien parissa. Uskon, että tästä on itselle jäänyt hyvä opetus myös työelämää ajatellen, että välillä toimintatapoja soveltaen voi päästä yhtä hyvään lopputulokseen. Vaikka harjoitteluni Invalidiliitossa loppuukin nyt, niin jatkan vielä nuorten kuntavaaliteemojen parissa ja odotan jo innolla uusia projekteja, joita tämä vuosi tuo tullessaan.