Helsingin uutta keskustakirjastoa on hehkutettu ja arvioitu niin arkkitehtuurin, toimintakulttuurin kuin kirjavalikoimankin osalta, mutta julkisuudessa on ollut varsin vähän puhetta talon esteettömyydestä. IT:n tarkastuspartion mukaan se on varsin hyvällä tolalla.

Testivisiitille lähtivät mukaan pientä aktiivipyörätuolia käyttävä Heidi Sipilä avustajineen sekä Invalidiliiton Esteettömyyskeskuksen arkkitehti Satu Wäre-Åkerblom. Sipilälle Oodi on tuttu paikka, sillä hän käyttää kirjastoa usein työntekoon.

– Kaupunkilaisten olohuoneena Oodi on erityisen onnistunut, sillä kulkuyhteydet ovat hyvät. Monet vammaiset ihmiset ovat vähävaraisia, joten on mukavaa, että tänne pääsee ilman pääsymaksua, Sipilä sanoo.

Hissillä pääsemme pohjakerroksen wc-tiloihin. Näkövammaisia varten lattiassa on kulkua ohjaavia listoja ja huomioalueita. Hississä Wäre-Åkeblom huomioi sen koon.

– Tämä on paljon leveämpi kuin hissit tavallisesti. Ja katsokaapa, kuinka hyvin painiketaulussa on otettu näkövammaiset huomioon: kerrokset on merkitty pistekirjoituksella.

Samassa kaiuttimista kuuluu ääniohjauksen viesti: ”pohjakerros, hissi lähtee ylöspäin.”

Käyttäjien ehdoilla

Alakerran käyttäjälähtöiset WC-kopit sijaitsevat huoneen seinustoilla, ja esteettömät wc-tilat ovat muiden joukossa, ei erikseen esimerkiksi lastenhoitohuoneen yhteydessä. Käsienpesualtaat ovat huoneen keskellä. Altaat on muotoiltu siten, että vesi ei vahingossakaan roisku käyttäjän sylin. Sekä hana että kuivain toimivat liiketunnistimella.

Sipilä kiittelee wc-koppien ovia, jotka aukeavat kevyesti.

– Monesti wc-tiloissa peilit ovat liian korkealla. Oodin sukupuolineutraalissa wc-tilassa peili on aulan seinässä, ja se alkaa liki lattianrajasta, Sipilä kehaisee.

Melkein kaikkialle

Oodissa liikuntarajoitteinen ei pääse ihan kaikkialle. Toisen kerroksen pyöreät ”Tiedon portaat” ovat osa rakennuksen rakennetta ja keskeinen osa arkkitehtuurikilpailun voittaneen ehdotuksen luonnetta, ja sinne ei esimerkiksi pyörätuolilla ole mitään asiaa.

Samoin kolmannen kerroksen eteläpäässä oleva lattiapinta on jyrkkä ja kalteva, eikä sitä olekaan tarkoitettu pyörätuolilla kuljettavaksi.

– Pohjoispään luiska on tehty sitä vastoin esteettömyysohjeiden mukaan, ja siinä on tarvittavat levähdyspaikat määrävälein, Wäre-Åkeblom sanoo.

Sipilä pitää tärkeänä, että myös vammaisilla ihmisillä on pääsy selfie-spotteihin, sillä yhtä lailla hekin haluavat ottaa hienoja kuvia itsestään.

– Henkilökohtaisesti inhoan sitä, että esimerkiksi pyörätuolipaikat ovat jossakin piippuhyllyllä tai ylipäätään erillään muista ihmisistä. Eihän mitään muita ihmisryhmiä rajata omaan karsinaansa.

Opasteet toimivat

Toisen kerroksen kaupunkiverstaassa on otettu huomioon erikokoiset käyttäjät. Roskakoreja on niin pitkille kuin lyhyille. Jopa naulakoissa on koukkuja ylhäällä sekä alempana.

Ryhmätyötilojen käytävät ovat hiukan ahtaita, ja rakenteisiin kuuluvat vinopalkit tulevat paikka paikoin matalalle ja saattavat aiheuttaa törmäysvaaroja.

Katutason opastetaulu on painettu puhalletulle teräslevypohjalle, toisessa kerroksessa mustalle laminaattipohjalle ja kolmannessa kerroksessa tammilevylle. Kirjasintyyppi on selkeä ja helposti hahmotettava.

Näkövammaisille on sekä pistekirjoitusopasteita että myöhemmin tulevat kolmiulotteiset pohjakartat.

Valot ja värit ajateltu

Kolmannen kerroksen Kirjataivas on suuri yhtenäinen tila, jossa ikkunoista sisääntulevaa valoa on pehmennetty lasiin painokuvioin: yläosa on yhtenäisen valkoinen ja muuttuu alaspäin tultaessa lumisateeksi. Kuviot vähentävät myös lämpösäteilyä.

Kolmannesta kerroksesta alaspäin johtavan mustan kierreportaikon alkupisteessä heikkonäköisiä varoitetaan jälleen lattiassa olevalla varoitusalueella, ja askelmien reunoissa on kontrastiraidat.

– Täällä liukuportaiden käsijohteet ovat kirkkaankeltaiset, kun ne tavallisesti tehdään mustiksi, Wäre-Åkeblom korostaa.

Kirjahyllyt ovat matalia, ja ylimmällekin hyllylle ylettyy pyörätuolista. Alin rivi on vinohyllyä, jolla voidaan esitellä vaikkapa henkilökunnan suosittelemia kirjoja.

Aaltoileva sisäkatto on valmistettu pinnoitetuista kivivillalevyistä, jotka vaimentavat ääntä. Vaikka kirjastossa on paljon ihmisiä, tila ei muutu hälyiseksi ja kaikuvaksi.

Muuten kuulovammaiset on otettu huomioon vaihtelevasti. Induktiosilmukoita löytyy toistaiseksi muun muassa hisseistä ja asiointipisteestä, ja tulevaisuudessa myös kokoontumistiloista.

Kahviloissa petrattavaa

Mutta löytyypä Oodista huomautettavaakin. Molempien kahvioiden tiskit ovat kuutioita, joissa tiskitason alla ei ole tilaa pyörätuolin käyttäjän jaloille. Näin pyörätuolia käyttävän on vaikea ylettää ottamaan tuotteita vitriinistä tai edes näpyttelemään tunnuslukua maksupäätteelle. Lähimaksu sujuu sentään helpommin.

Kirjataivaan kahviossa juomavesisäiliöt ovat liki puolentoista metrin korkeudessa, ja veden ottaminen menee kurottelemiseksi.

Leffaan pääsee

Oodissa on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin eli KAVIn elokuvateatteri Kino Regina, jossa voidaan esittää elokuva-arkiston elokuvia, muun muassa cinemascope- ja 70-mm formaatin filmikopioita. 250-paikkaisessa elokuvateatterissa on kaksi erillistä pyörätuolipaikkaa. Lisäksi koko ensimmäinen rivi on suunniteltu myös pyörätuolikäyttöä varten.

Elokuvateatterissa on Blind Square -järjestelmä kuulokojeita varten. Liikuntarajoitteisen asiakkaan henkilökohtainen avustaja pääsee näytöksiin maksutta.

Ulko-ovilla on pyöröovien vieressä sähköiset liuku-ovet pyörätuolin käyttäjille ja lastenvaunujen kanssa liikkuville. Ulko-ovien edessä olevat ritilät saavat täydet pisteet: kerrankin riittävän tiheä ristikko, johon eivät tartu näkövammaisen keppi eivätkä pyörätuolin etupyörätkään.

Teksti: Jari F. Lampén
Kuva: Timo Porthan