Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos Tapio Räty näkee uuden uudessa vammaispalvelulaissa niin uusia mahdollisuuksia kuin haasteitakin. Vuoden 2025 alussa voimaan tullut uusi laki tuo merkittäviä muutoksia vammaisten henkilöiden palveluihin, erityisesti liikkumisen tuen ja kohtuullisten mukautusten osalta. 

Hyvinvointialueiden rooli ja viranhaltijoiden yhteistyö voivat tuoda haasteita lain käytännön soveltamisessa, mutta samalla avautuu uusia mahdollisuuksia järjestää palveluita joustavammin. 

Uusi laki painottaa Rädyn mukaan entistä enemmän sitä, että vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut kuten sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, kuntoutus ja koulutustuki tulisi järjestää yhteistyössä eri viranomaisten kesken. Tämä auttaa varmistamaan, että vammaisella henkilöllä on pääsy kaikkiin tarvittaviin palveluihin ja että palvelut ovat tehokkaita ja täydentävät toisiaan.

– Tämä on mielestäni mahdollisuus, jota ei pidä ottaa taakkana, Räty sanoo.

Uudet hyvinvointialueet ovat saaneet vastuun myös vammaispalveluista, mutta niiden resurssit ja käytettävissä olevat varat voivat vaihdella alueittain. Eri alueet saattavat kohdata erilaisia haasteita, ja se voi vaikuttaa palveluiden saatavuuteen ja laatuun.

– Hyvinvointialueilla päätöksentekoa on delegoitu, ja tämä voi aiheuttaa haasteita, kun arvioidaan, minkä lain mukaan palveluja järjestetään. Jos esimerkiksi sovelletaan sosiaalihuoltolakia, viranhaltijan on arvioitava, pitääkö suojasäännös ottaa huomioon. Suojasäännös on osa sosiaalista harkintaa, ja sen soveltaminen voi vaikuttaa siihen, miten palveluja myönnetään.

Vammaispalvelulain suojasäännöksen tarkoituksena on varmistaa, että henkilöt, jotka ovat jo saaneet tiettyjä vammaispalveluja ja -etuja ennen lainmuutosta, eivät menetä näitä palveluja tai etuja, vaikka uusi laki tuo muutoksia tai rajoituksia.

Tapio Räty arvioi, että vammaispalvelujen myöntämiseen ja maksujen määräämiseen liittyy useita haasteita erityisesti silloin, kun viranhaltija ei ole suoraan vastuussa molemmista toiminnoista.

Jos palvelujen myöntäminen ja maksun määrääminen ovat erillään, viranhaltijalla saattaa olla epäselvä asema päättää maksun suuruudesta. Tällöin hänen on yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa huolehdittava siitä, että suojasäännökset otetaan huomioon, jotta vammainen henkilö saa oikeudenmukaisesti ensisijaisia palveluja.

Lisäksi osa vammaisista henkilöistä tarvitsee erityistä tukea, ja silloin heidän oikeutensa määräytyvät sosiaalihuoltolain mukaan. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa haasteita, koska sosiaalihuoltolaki edellyttää, että välttämättömistä palveluista päätettäessä ratkaisun tekee eri taho kuin henkilön oma työntekijä.  

Liikkumisen tukeen enemmän yksilökohtaisia mahdollisuuksia

Yksi merkittävä ongelma on se, että liikkumisen tuen saaminen voi vaihdella hyvinvointialueittain, sillä hyvinvointialueella on laaja harkintavalta palveluiden myöntämisessä.

Vaikka laki tarjoaa yleisiä suuntaviivoja, hyvinvointialueilla saattaa olla eroja siinä, miten he tulkitsevat ja soveltavat lakeja liikkumisen tukemiseen liittyen. Tämä voi johtaa siihen, että joillain hyvinvointialueilla tukea myönnetään herkemmin, kun taas toisissa se on vaikeammin saavutettavissa.

– Vammaisen henkilön oikeuksien toteutumisen kannalta oleellista on se, että palvelutarpeen arviointi tehdään yhdessä hänen kanssaan, samoin asiakassuunnitelma.

Vanhassa vammaispalvelulaissa asiakassuunnitelman tekeminen oli pitkälti viranhaltijan vastuulla, mutta uusi laki korostaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja oikeutta osallistua oman suunnitelmansa tekemiseen.

– Asiakassuunnitelman laatimisessa vammaisen henkilön kannattaa olla erityisen tarkka ja huolellinen. Jos hänen käsityksensä omasta tilanteestaan ja tarpeistaan poikkeaa viranhaltijan arvioista, hänellä on oikeus vaatia oman mielipiteensä kirjaamista suunnitelmaan, Räty huomauttaa. 

– Tämä voi olla erittäin tärkeää mahdollisessa muutoksenhakuprosessissa, sillä se osoittaa, miten henkilö itse kokee tarpeensa ja millaisia palveluja hän arvioi tarvitsevansa. Monilla palvelualueilla ei pelkästään päätetä palvelun myöntämisestä, vaan myös siitä, millä tavalla palvelu järjestetään. Siksi päätöksellä, joka koskee palvelun järjestämistapaa, voi olla suuri merkitys vammaisen henkilön arjessa ja elämänlaadussa.

Matkakorvauksiin tarjoaa joustavuutta uudessa laissa säädetty Matkakukkaro, jota alkujaan esitti sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvitysmies Kalle Könkkölä. Se tarkoittaa käytännössä henkilökohtaiselle maksutilille ladattavaa rahamäärää, jota vammainen henkilö voi käyttää itselleen sopivaan liikkumiseen, kuten taksiin, joukkoliikenteeseen tai muuhun kuljetuspalveluun.

Vapaa-aikaan ja asiointiin tarkoitettuja matkoja voi käyttää käytännössä kaikkeen muuhun paitsi terveydenhuoltomatkoihin. Terveydenhuollon taksimatkoihin voi saada korvausta Kelasta.

Kuljetuspalveluilla tarkoitetaan henkilön asuinkunnan alueella tai lähikuntiin suuntautuvia matkoja. Lähikunta voidaan määritellä ns. toiminnallisena lähikuntana, joihin kuljetuspalveluiden saajalla on matkustusoikeus silloin kun vammasta tai sairaudesta aiheutuu tarve saada sellaisia palveluita, joita ei ole tarjolla oman asuinkunnan alueella. Matkojen tarkoitukset ja kohteet asuin- ja lähikuntien alueilla ovat vammaisen henkilön itsensä päätettävissä. 

Invalidiliittoon on tullut joitakin huolta herättäviä yhteydenottoja, kun vammainen henkilö on 65 vuotta täytettyään siirretty senioripalveluiden piiriin, ja samalla hänen aiempi vammaispalvelulain mukainen palveluasumisensa on muutettu sosiaalihuoltolain mukaiseksi asumispalveluksi.

Tapio Räty huomauttaa, että vammaispalvelulain uudistuksen ensisijainen tarkoitus ei ollut muuttaa kaikkia asiakkaiden vammaispalveluja yleislainsäädännön mukaisiksi, vaikka viranomaisella asiassa päätösvalta onkin.

Toinen huolenaihe liittyy henkilökohtaiseen apuun ja sen lisätunteihin. Esimerkiksi joillakin hyvinvointialueilla henkilökohtaisen avun lisätunteja on haettu vapaa-ajan toimintoihin, kuten uimahallikäynteihin, mutta sen sijaan on myönnetty sosiaalihuoltolain mukaisia kotipalveluja tai kotihoitoa.

– Jos vanhoja päätöksiä mennään muuttamaan, on otettava huomioon luottamuksensuojaperiaate. Asiakkaalla on siis oikeus luottaa päätösten pysyvyyteen. 

Invalidiliittoon tulleen tiedon mukaan myös henkilökohtaisen avun päätöksiä on joissakin tapauksissa pyritty muuttamaan omaishoidon päätöksiksi.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos Tapio Räty 

Teksti Mikko Kääriäinen
Kuvat Adobe Stock