Vammaispalvelulain mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus henkilökohtaiseen apuun, mutta avustajan löytäminen voi olla vaikeaa. Heta – henkilökohtaisten avustajien työnantajien liiton puheenjohtaja Maija Aatelo arvioi, että ongelmaan ei ole vain yhtä tai helposti poistettavaa syytä.

– Avustajien työmarkkinoita on kahdet. On satoja henkilökohtaisen avun käyttäjiä, jotka pystyvät tarjoamaan täysiaikaisen työsuhteen, mutta suurin osa avun käyttäjistä ei sitä pysty tarjoamaan.

– On paljon sellaisia, joilla on käytössään vain niin sanotut virkistystunnit eli noin 30 tuntia kuukaudessa, ja monella on 10–20 tuntia viikossa. Kun suuri osa on epätyypillisiä osa-aikaisia työsuhteita, niin on myös epätyypillisiä työntekijöitä – hyväkuntoisia eläkeläisiä, opiskelijoita ja erilaisia lisätyötä etsiviä, Aatelo kertoo.

– Ongelma on myös se, että oppisopimuskoulutus on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta työnantajamallissa toimiville.

Aatelo toteaa, että henkilökohtaisen avustajan työssä on vaarana kannustinloukku. Se hankaloittaa muun muassa maahanmuuttajien työllistymistä.
– On vähän tunteja, palkka pienentää etuuksia, työlupia on vaikeaa saada, byrokratia on hirveää ja lopputulemana ehkä vain pieni lisäansio. Se on iso yhteiskunnan ongelma, Aatelo sanoo.

Työtunnit eivät riitä

Palveluntuottajia edustavan Validia Oy:n liiketoimintajohtaja Tarja Salonen nostaa esille saman asian.
– Tämä on pitkälti lisätyötä eikä juuri onnistu ainoana päivätyönä. Yhdellä asiakkaalla ei välttämättä ole tarjota riittävästi tunteja, ja usean asiakkaan avustaminen saman työpäivän aikana on käytännössä mahdollista vain asiakkaiden asuessa samassa osoitteessa tai lähellä toisiaan. Jos ajatellaan, että työtä on muutama tunti päivässä, niin kyllä se vaikuttaa työn haluttavuuteen, Salonen toteaa.

Opiskelijoiden määrä avustajamarkkinoilla on vähentynyt oppilaitosten pyrkiessä ohjaamaan opiskelijoitaan valmistumaan nopeammin.

Tarvitaan lisää tietämystä

Lisäksi henkilökohtaisen avustajan työn houkuttelevuutta saattaa heikentää työn henkinen kuormittavuus.
– Vammaisilla ihmisillä on vaikeuksia hakea henkilökohtaista apua, koska ei haluta päästää vierasta ihmistä kotiin, mutta yhtä lailla avustajille voi olla vaikeaa tulla vieraaseen kotiin. Asiat, jotka avustaja tekee omassa elämässään tietyllä tavalla, pitää tehdä töissä työnantajan tavalla. Ne voivat olla psykologisesti rasittavia tilanteita, Maija Aatelo sanoo.

Sekä Aatelo että Salonen ovat huomanneet, että kansalaiset tai edes päättäjät eivät tunne alaa tai tiedä, mitä kaikkea henkilökohtaisen avustajan työ sisältää.
– Yksinkertainen lääke olisi todeta, että työstä pitää maksaa enemmän ja nostaa työn arvostusta asettamalla koulutusvaatimuksia. Mutta se ei ratkaise tilannetta: tarvitaan laajempaa keskustelua siitä, mitä palveluntuottajille tai työnantajamallilla toimiville ollaan valmiita korvaamaan, Salonen sanoo.

Invalidiliitto kantaa huolta

Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen tunnistaa työllistämisvaikeudet.
– Koska kyseessä ei ole hoitotyö, työhön ei ole ammattipätevyysvaatimuksia, mikä ei tämänhetkisen lainsäädännön mukaan ole välttämättä tarpeellista läheskään kaikissa työsuhteissa.
– Tästä huolimatta erityisesti myös kokopäivätyötä tarjoavat vaikeavammaiset sinnittelevät ilman riittävää apua, koska työn kohdistuessa esimerkiksi intiimitoimissa avustamiseen, on työntekijöitä melkein mahdotonta saada.

Niemisen mukaan viimeisen 10 vuoden aikana on tapahtunut selvä käänne.
– Vaikka lyhyisiin pätkätyyppisiin työaikoihin on haasteellista saada työntekijää, voi niihin periaatteessa olla helpompi saada työntekijä, koska työ ei ole yhtä intiimiä ja työnkuva mielletään nykyään usein mielekkäämmäksi.
Niemisen mukaan Invalidiliitto tulee nostamaan tänä vuonna aihetta voimakkaasti esiin.

Teksti Vilma Timonen
Kuva Validia