Onnelliset koulumuistot säilyvät läpi elämän

Reima Uutelan asuintoverit Ansajokoksen kuntoutumisyksikössä Sodankylässä kuulevat usein tarinoita Reiman opiskeluajoista Järvenpäässä, nykyisessä Validia Ammattiopistossa. Reiman muistot paikasta ovat hänen omien sanojensa mukaan erittäin miellyttävät.

– Sanon aina muille asukkaille, että teidän pitäisi käydä ja olla siellä, että tietäisitte, mitä se on!

Tällä viikolla Reima pääsi käymään 30 vuoden takaisessa opinahjossaan, kun hän matkusti Sodankylästä Järvenpäähän yhdessä mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneen lähihoitaja Anita Kirjavaisen kanssa.

– Viikoittain Reiman puheissa oli, että hän haluaa lähteä käymään Järvenpäässä. Siinä sitten tuumattiin, että eihän se auta muuta kuin lähteä, toteaa Anita ja kiittelee samalla ammattiopiston väkeä siitä, että vierailu järjestyi niin hienosti.

Voimaannuttavaa opiskelua

Pohjoisen poika päätyi opiskelemaan Järvenpäähän monien tapahtumien kautta. Vuonna 1982 putkiasentajalinjalla opiskellut Reima oli parikymppinen nuori mies, kun hän joutui moottoripyöräonnettomuuteen. Hän oli kuukauden ajan tajuttomana, ja kun hän lopulta heräsi, olivat kadonneet niin luku- kuin kirjoitustaito.

– Kaikki piti harjoitella alusta, kävelykin. Sairaalassa teimme kävelyharjoittelua ja voimistimme jalkojani. Lääkäri sanoi minulle: ”Kävelet, jos sinulla on omaa tahtoa”.

Reima alkoikin harjoitella sinnikkäästi kävelyä.

– Yhtenä yönä katsoin sängystä maailmaa ja keppejäni ja päätin, että noista pitää päästää eroon. Nousin ylös ja kävelin yksin sänkyäni ympäri.

Sinnikäs kävelijä Reima on vieläkin. Hän kävelee kodistaan noin 3 kilometrin päähän Sodankylän keskustaan jopa 2–3 kertaa päivässä.

Kun Reima oli kuntoutunut tarpeeksi, hänen isosiskonsa järjesti hänelle kiinteistöhoidon opiskelupaikan Järvenpäästä. Reima kertoo myös saaneensa asunnon ammattiopiston asuntolasta, huoneesta numero 47 – sekin on vielä elävästi mielessä.

Opiskeluaika oli Reimasta erittäin hyödyllistä ja voimaannuttavaa.

– Jatkuva muiden kanssa keskustelu oli tärkeää. Yksin olisin tullut hulluksi, hän sanoo.

– Mutta kaikkein parasta täällä olivat naiset, lapinmies kertoo silmää vinkaten.