Synnynnäinen CP-vamma jäykistää Reko Suomalaisen raajoja ja hidastaa hänen liikkumistaan. Vammansa takia hän ei pysty tekemään kokopäivätyötä, ja tarvitsee paljon lepoa sekä kuntoutusta.

Reko on kuitenkin osatyökykyinen. Jo lapsena hänen elämänasenteekseensa ottama peräänantamattomuus on seurannut häntä tähän päivään asti: vammaisuus ei ole este, ainoastaan haaste. Elämässä yleensä saa sen mitä haluaa, mutta sen eteen pitää tehdä lujasti töitä.

Opiskeltuaan merkonomiksi kotikaupungissaan Nurmeksessa Reko haki sitkeästi töitä 15 vuoden ajan ennen kuin tärppäsi. Kesällä 2022 Pohjois-Karjalan Osuuspankin myyntijohtaja Isabella Jääskeläinen näki Rekossa muutakin kuin kyynärsauvat.

Työtoverit pankkikonttorilla ovat ottaneet Rekon työyhteisönsä täysivaltaiseksi jäseneksi.

– He ovat todella hyviä tyyppejä ja kiinnostuneita myös vammaisuudestani. Myös pankin eri tapahtumiin osallistuminen on tuonut paljon sisältöä elämääni, Reko kehuu.

OP:lla Rekon työtehtäviin kuuluu uusien pankkikorttien lähettäminen asiakkaille sekä tuntemistietopäivitysten teko. Ansiotyö tuo mielekkyyttä arkeen, mutta on sillä Rekolle myös taloudellista merkitystä.

– Vaikka työskentelen vain 12 viikkotuntia ja eläkkeen takia Kela on asettanut minulle tulorajan, työstä käteen jää kuitenkin enemmän kuin työttömänä eläkeläisenä. Tykkään esimerkiksi kotimaan matkailusta, jota olen nyt voinut harrastaa aiempaa enemmän.

Vammasta pitää uskaltaa puhua

Reko ihmetteleekin työnantajien nihkeyttä hänen palkkaamiseensa, koska osatyökykyisen työllistämiseen työnantaja voi saada myös erilaisia tukia, esimerkiksi palkkatukea ja työllistämisen kuntalisää.

–Pohjois-Karjalan Osuuspankki teki erittäin fiksusti, kun hienotunteisesti kysyi työhaastattelussa lupaa kysyä myös heitä askarruttavia asioita. Onhan rekrytoinnissa aina kysymys myös työturvallisuudesta, Reko sanoo.

Reko itse on päättänyt kertoa omista työllistymishaasteistaan julkisuudessa.

– Vammaisten työllistymisen esteenä ovat vammattomien ihmisten ennakkoluulot ja heikko tietous vammaisuudesta. Kun rekrytoija ei uskalla edes hienotunteisesti kysyä asioista suoraan, jätetään rekrytoimatta vammaisia, vaikka heidän joukostaan saattaisi löytyä todella hyviä työntekijöitä. Syytä löytyy myös vammaisista itsestään, kun eivät halua tuoda vammaansa rohkeasti esille. Uskon, että tämä muuttuu tulevaisuudessa. Jo työvoimapulankin takia on tärkeää hyödyntää myös vammaisista löytyvä potentiaali, Reko toteaa.

”Duuniagentti” sparrasi

Tärkeää tukea työllistymiseensä Reko sai Joensuun kaupungin työllisyyttä edistävästä ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittamasta Luotsi-hankkeesta.

 – Luotsin duuniagentilta sain henkilökohtaista sparrausta, ja asiat rupesivat sujumaan. Häneltä sain apua niin palkkatukien hakemiseen kuin muuhunkin byrokratiaan. Toki työpaikka piti olla tiedossa itsellä ja sinne piti ottaa yhteyttä itse, mutta luotsiagentilta sain valmennusta työhaastatteluihin.

Teksti: Timo Kiiski Kuvat: Harri Säynevirta