Reilun vuoden verran käynnissä ollut Sopivaa työtä kaikille -hanke on kohdannut saman koronahaasteen kuin koko yhteiskunta, mutta osoittautunut siitä huolimatta menestykseksi.

Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen on innoissaan Sopivaa työtä kaikille -hankkeessa vuoden mittaan saavutetuista tuloksista. Hän pitää tärkeimpänä ajattelutavan muutosta.
– Tavoitteena on kehittää ajattelutapaa yhdenvertaiseen suuntaan. Koen, että ajattelu etenee vahvasti yrityksissä, niissä ymmärretään yhdenvertaisuusajattelua uudella tavalla, ja yhteiskuntavastuun nousun myötä yritykset haluavat erilaisia ihmisiä töihin, Pohjonen sanoo.

Ne yritykset, jotka ymmärtävät johtamista ja tiimityöskentelyä syvällisesti, ovat oivaltaneet, että kannattaa pitää mukana erilaisia ihmisiä.
– Ei erilaisuutta vain ajatuksen tasolla vaan oikeita ihmisiä, jotka toimivat eri tavalla esimerkiksi liikuntaesteiden takia. He voivat avata toisten silmiä näkemään monenlaisuutta, ja yritykset ymmärtävät hiljalleen sen, että jos minä en pääse johonkin paikkaan, mukanani olevat 10-20 muuta eivät myöskään pääse. Kyse ei koskaan ole vain yhdestä ihmisestä.

Pohjonen huomauttaa, että asenteita muokataan parhaiten sisältäpäin, eli ottamalla erilaisia ihmisiä töihin.
– Sopivaa työtä kaikille löytyy kyllä, jokainen meistä voi löytää sopivan työn! On fiksua ajatella vaihtoehtoja, ei vain vammaisten tai osatyökykyisten osalta, vaan erilaiset vaihtoehdot ovat ajankohtaisia tänä päivänä itse kullekin. Kaikki vaikeudet eivät näy päälle, Pohjonen sanoo.

Sopivaa työtä kaikille -hankkeen ytimessä oli kiertue, joka kulki talvella 2020 halki Suomen. Kiertuepaikkakuntien messutapahtumat ja Messilive-lähetys tavoittivat kaikkiaan 1300 henkeä.

Hankkeessa vastuuvalmentajana toiminut Spring Housen työkykyvalmentaja Jaana Bister kertoo, että hankkeen tiimoilta on otettu yhteyttä satoihin yrityksiin.

Vammaisten ihmisten työllistämisestä innostuivat erilaiset yritykset kuin yleensä.
– Innokkaimmin ovat lähteneet mukaan aiemmasta työelämästä tutut yritykset, mutta myös aivan uudet, joihin meillä ei ole ollut aiempaa kontaktia. Yrityksissä on ollut tosi hyvä asenne; on kommentoitu, että on hieno juttu, että löytyy ihminen, joka osaisi pyörittää meidän verkkokauppaa tai tehdä kääntäjän työtä. Sivuutetaan se, mitä ihmisellä ei ole, ja keskitytään siihen, mitä on, Bister riemuitsee.

Petri Pohjosen kokemuksen mukaan varsinkin ne yritykset, joissa on vanhastaan vallalla yhteiskunnallisen ajattelun ja yhdenvertaisuuden maailma, ovat mukana, ja vievät viestiä eteenpäin. Esimerkkejä tällaisista yrityksistä ovat muun muassa Canon, Kesko ja Gofore.

Perinteinen mielikuva on sellainen, että seurakunnat, kirkko ja järjestöt kelpuuttaisivat kenet hyvänsä, mutta se logiikka ei Jaana Bisterin mukaan tällä kerralla toiminut. Nihkeimmin yhteistyöhön on lähtenyt julkinen sektori. Sen sijaan mukaan lähteneiden yritysten kanssa kaikki on sujunut kitkatta.

Valmennuksilla hyvä onnistumisprosentti

Invalidiliiton työllisyysasiantuntija Anne Mäki kertoo, että hankkeessa on ollut mukana kaksi valmennusta tuottavaa tahoa ja keikkatyöalustaa. Näiden kanavien kautta asiakkaaksi on ilmoittautunut 220 työnhakijaa.

Spring Housen valmennusten kautta oli syyskuun puoliväliin mennessä työllistynyt 26 prosenttia työnhakijoista, ja Ammattiopisto Spesia raportoi kolmanneksen työllistyneen.

Lisäksi on löydetty muita ratkaisuja: Spring Housen asiakkaista yhdeksän prosenttia on aloittanut tutkintoon johtavat opinnot ja kaksi prosenttia työkokeilun.

Myös Spesian luku nousee 33:sta 43 prosenttiin, jos mukaan otetaan kaikki ratkaisuun päättyneet valmennukset.
– Ratkaisu voi olla muutakin kuin varsinainen työllistyminen, esimerkiksi opiskelua, mielekästä tekemistä vapaaehtoistyön parissa tai jokin muu asianmukainen palvelu, kuten kuntouttava työtoiminta, Anne Mäki toteaa. Hän huomauttaa, että yli 40 prosenttia hankkeessa mukana olevista työnhakijoista on työkyvyttömyyseläkkeellä.
– Hankkeen tavoitteiden täyttymisen kannalta oli tärkeää, että Invalidiliitto on mahdollistanut valmennuksessa todella yksilöllisen otteen, Bister kiittelee.

Järjestelmissä yhteensopimattomuutta

Työ- ja elinkeinoministeriön johtaja Tuija Oivo on ollut aktiivisesti mukana Sopivaa työtä kaikille -kokonaisuudessa sen ideoinnista lähtien. Hän laati jo vuonna 2018 yhdessä Raija Kerättären kanssa selvityksen osatyökykyisten reiteistä työllisyyteen. Tuossa selvityksessä nousi esiin muutamia keskeisiä asioita.
– “Villakoiran ytimessä” ovat työ- ja toimintakyvyn arvioinnin tämänhetkiset puutteet. Kun järjestelmät ovat pirstaleiset, ihmisen polkua ohjaa etuusjärjestelmän ja palvelujärjestelmän välinen kohtalonyhteys.
– Siilot hidastavat tai estävät ratkaisujen löytymistä, ja pahimmillaan meillä on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat tietyllä tavalla etuuksien ja palvelujen loukussa, jumissa väärän järjestelmän piirissä, Oivo summaa.

Vammainen on liian hyvä jäämään jumiin

Työkykyvalmentaja Jaana Bister huomauttaa, että työmarkkinoiden laajempi tarkastelu osoittaa, että työelämään tarvitaan lisää tekijöitä.
– Vammaiset ihmiset kannattaa ottaa takaisin työelämään. Sen voi laskea ihan rahassa, mikä säästö syntyy, kun heidät saadaan mukaan. Osaavat ihmiset ovat täysin suotta ulkona. Heillä on sitä paitsi hurja motivaatio ja halu näyttää, että he ovat hyviä, Bister huomauttaa.

Samaa viestiä tuo myös TEM tuoreessa mallinnustyössä. Johtaja Tuija Oivo kertoo, että mallinnuksen slogan kysyy: ”Jos 40 000 ihmistä on jumissa, paljonko jumitus maksaa?”
– Olisi tärkeää, että saisimme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittisille päättäjille ymmärrystä ja tietoa, miksi investoiminen vammaisten työllistymiseen kannattaa. Syyskuun alussa julkistettu osatyökykyisten työllistymisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen mallintamistyö tähtää päättäjien herättämiseen, Oivo kertoo.

Invalidiliitolla merkittävä rooli

TEM:in edustajana hankkeen neuvottelukunnassa ollut Tuija Oivo pitää hanketta monin tavoin ainutlaatuisena.
– Tässä yksi järjestö on lähtenyt merkittävällä panoksella ratkomaan vammaisten työllistymiseen liittyviä kysymyksiä, se on suunta, johon ekosysteemiajattelu ja partnershiprahoitukset menevät, ja se on pitänyt minut kiinnostuneena hankkeesta.
– Järjestön oma vahva rooli ratkaisijana oman jäsenkunnan asiassa on ihailtava. Soisin, että tällainen osaaminen, sosiaaliset innovaatiot ja järjestöissä tehty työ saataisiin näkyväksi, Oivo sanoo.

Mitkä asiat estävät työllistymistä?

Tuija Oivo arvioi, että vammaisten ihmisten työllistymistä estäviä tekijöitä on edelleen asennepuolella, vaikka tutkimukset osoittavat, että asenteet ovat liudentuneet. Asenteisiin vaikuttaa myös tiedon puute.
– Työnantajilla on osittain tiedon puutetta esimerkiksi siitä, millaista apua on saatavilla rekrytointiin. Se ei ole riittävän näkyvää, kuinka työnantajaa voidaan tukea työvalmennuksin, työolosuhteiden järjestelyssä ja palkka-asioissa, Oivo sanoo.
– Suuri potentiaali on juuri myönteisissä asenteissa, Oivo kertoo viitaten pari vuotta sitten tehtyyn työnantajahaastattelututkimukseen.
– Tutkimuksen mukaan osatyökykyisyys tai vammaisuus ei ole asia an sich (omana itsenään), vaan yleisesti haetaan osaavia ja motivoituneita ihmisiä. Pienet yritykset eivät tienneet subventiomahdollisuuksista, isommat puhuivat eläkevastuisiin liittyvistä esteistä. Johtopäätökseni on, että asiallista informaatiota on lisättävä, Oivo sanoo.

Jokaisella on oikeus työllistyä

Sopivaa työtä kaikille -hankkeen neuvottelukunnan puheenjohtaja, Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen toteaa, että hankkeen idea on olennainen kysymys ihmisoikeusmielessä.
– Toisaalta innostun hankkeesta myös siitä näkökulmasta, millainen potentiaali asiaan liittyy työllisyysasteen nostamisen näkökulmasta. Sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta olisi paljon voitettavaa, Heinonen toteaa.

Miksi kaikkien, myös vammaisten ihmisten työllistyminen on tärkeää?
– Miksi ei olisi? Leimaamme helposti ihmisen jonkun ulottuvuuden kautta koko persoonana, ja se on väärin. Toisessa yhteydessä siitä puhutaan myös rasismina, ja tässä on sama kysymys vammaisten ihmisten osalta. Sen, että sinulla on fyysinen vamma, ei tarvitse vaikuttaa kykyysi ja motivaatioosi osaamisen, työn tekemisen ja ammattitaidon osalta, Heinonen korostaa.
– Kaiken kaikkiaan on kyse siitä, että kyetään räätälöimään ratkaisut, joissa ne asiat, jotka vamman osalta edellyttävät erityistä huomioonottamista ja olosuhteita, kyetään ratkaisemaan, Heinonen sanoo.

Henki jää elämään

Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen muistuttaa, että hankkeelle asetettiin selkeät numeeriset tavoitteet. Niiden toteutumisen suhteen harmittaa väliin tullut korona.

Paljon hyvääkin kuitenkin ehdittiin saada aikaan, ja sen Pohjonen toivoo jatkavan elämää.
– Näen tärkeänä, että olemme onnistuneet aktivoimaan ei pelkästään yrityksiä vaan myös vammaisia. He uskaltavat tulla esiin ja uskoa itseensä: ”Minullekin voisi löytyä sopivaa työtä.” Vammaisten asiaa on tässä nostettu hyvin ja tietoisuutta levitetty.

Pohjonen ei pidä siitä, että vammaisten ja osatyökykyisten välille piirretään yhtäläisyysmerkki.
– Vammaiset eivät ole osatyökykyisen sisällä, ja palkkatuella on muitakin kuin vammaisia ja osatyökykyisiä. Se helpottaa monenlaisten ihmisten siirtymistä työhön. Viisainta olisi puhua ihmisistä ja heidän mahdollisuuksistaan työntekoon, ei panna heitä erilaisiin luokkiin. Jos olemme tällaisia asioita pystyneet nostamaan keskusteluun, olemme onnistuneet, Pohjonen summaa.

Teija Kustulan kevytyritys tekee pimeydestä valoisaa

Valoisa pimeys. Se on Teija Kustulan kevytyrityksen nimi, ja yritys sai alkunsa Sopivaa työtä kaikille -hankkeen siivittämänä alkuvuodesta.

Kun petäjävetinen Kustula sai tietää hankkeesta, hänellä raksutti. Yrittäminen oli hautunut mielessä jo pari vuotta, ja hän oivalsi, että tässä on hänen hetkensä. Asiat etenivät nopeasti: Spring Housen työkykyvalmentaja Piia Kratschista tuli Kustulan luottohenkilö ja yrityksestä totta.
– Olen täysin sokea, ja ajatukseni on, että näytän muille ihmisille pimeyden myönteisen puolen. Haluan jakaa tietoa siitä, mitä hyvää pimeydessä on. Vien ihmisen turvallisesti pimeyteen ja ohjaan hänet hallitusti pimeän rauhaan, Kustula kuvailee.

Kohtaaminen tapahtuu pimeässä, mikä on Kustulalle arkea. Näkevälle ihmiselle, joka etsii itseään, pimeys voi olla voimakas elämys:
– Pimeys herkistää ajatukset ja aistit. Pimeydellä on valtava voima, ja se tarvitsee kertojan. Kertojana autan ihmistä luomaan uuden mielikuvan itsestään, syntymään uudeksi, tyytyväiseksi omaksi itsekseen.

Yhdessä Kratschin kanssa kevytyritykselle luotiin some-tilit, joilla Valoisaa pimeyttä tehdään näkyväksi. Kratsch auttoi hinnoittelussa ja muissa käytännön asioissa, ja valmentajan idea oli myös kuvata videoita.

Koronan kuivattama bisnes saa nyt vauhtia YouTube-videoista, joissa ovat aiheina muun muassa Kustulan elämän arkiset haasteet, vaikkapa se, millaista on kyläillä ystävättären luona, kun kulkee pyörätuolilla eikä näe.

YouTube-videoiden tekeminen voi tuntua älyttömältä, kun tekijänä on pyörätuolissa istuva, sokea, yli 50-vuotias nainen.
– Olen kuitenkin tehnyt jo kymmenen videota, ja olen onnellinen jokaisesta saavutuksesta, olemme onnistuneet, Kustula riemuitsee.

Hän kannustaa muitakin tekemään rohkeasti:
– Lähtekää yrittämään, kyllä siihen ympärille löytyy auttajia, tukihenkilöitä ja apuvälineitä. Edetkää pienin askelin, ja saatte paljon elämänsisältöä ja iloa!

Teksti Mariaana Nelimarkka
Kuvat Riku Luomaa

Lue koko juttu IT-lehdestä.