Elämännälkää, sitä pursuavat Katri Niemen vammaiset ystävät ja pyörätuolissa istuva mies. Taiteilija haluaa, että ihmiset ymmärtävät sen.

Kuvataiteilijaksi valmistuva Katri Niemi elää neliraajahalvaantuneen miehensä Karin kanssa täyttä elämää. Vuodet omaishoitajana ovat aina välillä nostaneet karvat pystyyn: miksi pyörätuolia käyttäviin ja vammaisiin suhtaudutaan niin nurjasti?

Niemi otti aiheen Elämän nälkä -päättötyönäyttelynsä teemaksi. Hänen käsissään se muovautuu elämännälän ja -ilon ylistykseksi.

– Haluan korjata yleisiä harhaluuloja: vammaiset elävät ihan yhtä täyttä elämää ja tekevät ihan samoja asioita kuin muutkin, Niemi toteaa.

Unelma toteen

Aiemmin mielenterveystyön lähihoitajana ja meikkaaja-maskeeraajana työskennellyt Katri Niemi sanoo haaveilleensa aina kuvataiteilijan ammatista.

– Olen aina piirtänyt ja taiteillut ja halunnut kuvataiteilijaksi. Kari, nykyinen aviomieheni, uskoi minuun riittävästi – enemmän kuin minä itse – ja kannusti minua tähän, Niemi paljastaa.

Hän aloitti opinnot Vapaassa taidekoulussa vuonna 2015 ja on sen jälkeen jatkanut Taidekoulu Alfassa. Niemi valmistuu päättönäyttelyn myötä kuvataiteilijan ammattiin. Eikä hän ei ole joutunut jäämään haaveilemaan työllistymisestä.

– Olen lasten ja nuorten kuvataideopettajana opinahjossani Alfassa. Se on mahtavaa!

Monimuoto-opiskeluna toteutettu taidemaalarin 3,5-vuotinen koulutus Alfassa huipentuu ryhmänäyttelyyn Kaapelitehtaalla, ja Niemi on valmistellut osuuttaan näyttelyyn vuoden alusta lähtien.

Opintojen aikana Niemi ihastui koivuvaneriin.

– Teen suurimman osan töistäni koivuvanerille, se on minun juttuni. Vanerissa kiehtoo elävyys – alusta on jo valmiiksi osa työn tulosta. Pystyn hyödyntämään puun syitä, ja niitä voi työstää monin tavoin, esimerkiksi kaivertaa. Puun syyt syventävät teemaani: joissakin tauluissa on sattumaa, joissakin harkittua, miten ne kuvaavat arpia tai elämän liikettä.

Koivuvaneriin voi piirtää tai yhdistää maalaukseen vaikka valokuvaa. Niemen tyyli edustaakin sekatekniikkaa.

Tärkeä aihe kumpuaa lähipiiristä

Katri Niemi tutustui mieheensä mennessään työhaastatteluun vuonna 2008. Kari Niemi valitsi hänet henkilökohtaiseksi avustajakseen, ja muutamaa vuotta myöhemmin juhlittiin häitä. Pariskunnan iso ikäero, 31 vuotta, ja se, että toinen on pyörätuolissa, on herättänyt paljon kiinnostusta vuosien varrella.

Kaikki kiinnostus ei ole pelkästään myönteistä, sen Katri Niemi myöntää. Omia tuttaviakin saattaa ihmetyttää esimerkiksi se, miten on seksielämän laita. Se on hyvä kysymys, sillä seksuaalisuus on valtavan tärkeää myös pyörätuolissa istuville.

– Meidän välinen seksuaalisuutemme kiinnostaa tosi paljon tuttaviamme. Moni ajattelee, että jos on liikuntarajoite, ei ole mitään muutakaan elämää, Niemi puuskahtaa ja tekee selväksi, että mitään ei puutu.

Pariskunnan ystäväpiiriin kuuluu monia CP-vammaisia tai muun rajoitteen kanssa eläviä ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan anna vamman rajoittaa elämäänsä.

– Tiedän pyörätuolin käyttäjiä, jotka laskettelevat, tanssivat, käyvät elokuvissa, matkustelevat, kokkaavat – se on kaikki hyvä! Facebook-sivusto Rajoitteet ovat vain omassa päässä tuo esiin samaa tematiikkaa, jota minäkin: kaikkea voi tehdä!

Fyysisiä rajoitteita pahempi este on monella pään sisällä. Katri Niemi kertoo ennakkoluulosta, joka on hänen miehensä kohdalla usein murtunut:

– Kun ihmiset ovat tutustuneet Kariin, he ovat toistaneet “ajatella, noin pahasti on käynyt, ja silti hän on iloinen eikä yhtään katkeroitunut.” Ihmisille on aina hyvin hämmästyttävää, että vammainen ihminen on positiivinen ja eteenpäin menevä eikä masentunut ja katkeroitunut. Elämässäni on paljon tällaisia positiivisia vammaisia.

Osa vammaisten kokemista ongelmista johtuu ymmärtämättömyydestä; moni yrittää auttaa hyvänhyvyyttään, mutta tuottaa enemmän hallaa, Niemi kokee.

Taas tullaan asenteisiin:

– Tosi paljon ihmiset luulevat, että Karilla ei mene hissi ylös asti, ja puhuvat hänelle minun kauttani – niin kuin lapselle. Esimerkiksi tarjoilija kysyy tilausta minulta, ja kun Kari tilaa olutta, hän varmistaa minulta, että se on ok.

Vammainen on samanlainen ihminen

Katri Niemi puhuu paljon unelmista – samalla kun hän toteuttaa omaa unelmaansa, hän tuo esiin väärin ymmärretyn joukon ajatuksia.

– Ihan samanlaiset tunteet, halut ja unelmat on kaikilla! Toivon, että olen saanut vangittua unelmia töihini. Malleinani on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon elämässään ja jo toteuttaneet unelmiaan.

Jotta tarinat piirtyisivät täydellisinä esiin, päättötyöhön liittyy portfolio, jossa Niemi kertoo jokaisen tarinan. Näyttelyvieraat pääsevät siis tutustumaan malleihin pintaa syvemmältä.

Katri Niemen päättötyö Elämän nälkä on esillä Helsingin Kaapelitehtaalla 14.-26. tammikuuta 2020 osana Aika-nimistä Taidekoulu Alfan ryhmänäyttelyä. Tilaan on esteetön pääsy.

Lisätiedot: www.katriniemi.fi

Teksti: Mariaana Nelimarkka
Kuva: Timo Porthan