Psykoterapeutti Ben Furman uskoo siihen, että yksinkertaisilla asioilla voi parantaa omaa ja toisten hyvinvointia.

”Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet, mutta aina on hiukan varaa kehittyä.” Näin lainaa televisiostakin tuttu psykoterapeutti Ben Furman zen-munkin ajatusta ihmisenä olemisesta.

Mutta mitä mieltä Furman itse on elämästä?

Furman on yksi Suomen tunnetuimmista psykoterapeuteista ja kansainvälisesti arvostettu alansa asiantuntija. Hän on tuonut uusia näkemyksiä psykoterapeuttiseen ajatteluun ja joutunut myös raivaamaan tietä ja todistelemaan kantaansa.
– Erikoistuin lääkärinopinnoissani psykiatriaan 1980-luvulla. Silloin psykiatriassa oli vallalla freudilainen ajattelutapa ja psykoanalyysi, joissa keskiössä ovat ihmisen kokemat kärsimykset. Itse pidin sitä jo silloin aikaansa jämähtäneenä ja elitistisenä suuntauksena.

– Meitä toisinajattelijoita oli paljon. Me uskoimme siihen, että ihmisen ongelmat eivät aina johdukaan lapsuudesta ja että ratkaisuja parempaan elämään tulisikin etsiä tulevaisuudesta, ei menneisyyden penkomisesta. Ongelmat eivät tarvitsisi vuosia ratketakseen vaan juuri sen verran kuin ihminen siihen tarvitsee aikaa.

– Kolmanneksi uskoimme, että terapiassa läheisten läsnäololla olisi tärkeä rooli, olivatpa he sitten perhettä, ystäviä tai koulukavereita. Olimme varmoja, että tämä muuttaisi kaiken, mutta niin ei lopuksi käynytkään.

Miten pääset eteenpäin?

Yhdysvalloista Suomeen rantautunutta ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa pidettiin pinnallisena. Furman itse uskoi asiaansa. Vuonna 1986 hän perusti yhdessä sosiaalipsykologi Tapani Aholan kanssa Lyhytterapiainstituutin.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa on Furmanin mielestä parasta se, että siinä on kyse hyvin yksinkertaisista asioista.
– Luulen, että ratkaisukeskeinen terapia on saanut paljon hyvää palautetta juuri siksi, että siinä ei etsitä syyllisiä. Silti psykiatrinen hoito on mielestäni vieläkin liian yksilökeskeistä. Vaihtoehtoja olisi paljon, kuten pari-, perhe- ja ryhmäterapiaa. Mielenterveysalan käytäntöjä on kuitenkin vaikea ja hidasta vaihtaa.

Furman itse ei pidä enää aktiivisesti yksityishenkilöiden vastaanottoa. Hän antaa työnohjausta terapeuteille ja ”etulinjan porukalle” sekä kouluttaa lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia Suomessa ja maailmalla.

Furmanilla on takanaan iso urakka. Hänen viimeisin kirjansa ”Lasten haasteet taidoksi” ilmestyy helmikuussa.
– Lyhykäisyydessään kirjassa käsiteltävässä muksuopissa kyse on siitä, että lapsella ei ole ongelmia, vaan taitoja, joita hän ei ole vielä oppinut. Vaikka nimi viittaakin lapsiin, taitolähtöinen ajattelutapa pätee kaikenikäisiin. Ikään katsomatta jokainen haluaa toisten arvostusta.

Sen seitsemän elämäntaitoa

Miten me voimme olla sekä täydellisiä että tulla paremmiksi? Furman ajattelee, että hyvän elämän ohjeet ovat kuin korttipakka, ne elämän valttikortit, joista voimme vetää kortin kerrallaan.
– Jokaisella meillä on oma kakkumme kärsittävänämme, mutta niihin voi myös vaikuttaa. On kauhean vaikeaa voida huonosti, jos on samaan aikaan elämästä kiitollinen.

Ensimmäisenä hyvinvoinnin salaisuutena Furman mainitsee onnistumisen kokemukset. Kirjassaan ”Seitsemän elämäntaitoa” hän kirjoittaa, että mitä pienempiä onnistumisia huomioimme, sitä enemmän onnistumisen kokemuksia saamme ja sitä vähemmän koemme uupumista.
– On aivan sama, tapahtuvatko onnistumiset koulussa, harrastuksissa, työssä, ihmissuhteissa tai lasten kasvatuksessa; tärkeintä on, että opimme kiinnittämään niihin huomiota. Onnistumisten vaikutusteho kasvaa entisestään, jos ne saavat aikaan kierteen eli jakamisen toisten kesken.

– Vielä suuremman vaikutuksen saa, kun kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat auttaneet onnistumisen toteutumisessa. Onnistumisen kokemus on siis sosiaalinen prosessi, onnellisuus on yhteispeliä.

Ihmiselle on eduksi opetella kommunikoimaan kritisoimatta. Se, miten kritiikin ottaa vastaan, on elämäntaito, jota voi opetella. Itseltään voi myös kysyä, onko muiden kanssa riidoissa vai väleissä; ensimmäisenä haastamassa vai etsimässä sopua.

Ben Furman

• 67-vuotias
• psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttaja
• lyhytterapiainstituutin toinen perustaja
• kirjoittanut toistakymmentä kirjaa
• asuu Helsingissä
• kaksi aikuista lasta, kaksi lapsenlasta
• harrastukset: lukeminen, ruoanlaitto, sulkapallo, tennis, hiihto, laskettelu, verstaalla nikkarointi, leijasurffaus.