Validian vastikään 20 vuotta täyttäneessä Synapsia-talossa on tehty vaativaa kuntouttamistyötä täydellä sydämellä.

Synapsia-talo Helsingissä Laakson alueella tarjoaa kuntoutustyölle erinomaiset puitteet, mutta ilman ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilökuntaa se olisi vain talo talojen joukossa. Erityisliikunnanohjaaja Harri Ahtee ja perushoitaja Mirja Ronkola-Salo ovat kumpikin työskennelleet koko sen olemassaolon ajan. Molemmat siirtyivät työskentelemään Synapsiaan sen edeltäjästä, Koskelantiellä sijainneesta Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksesta.

Työntekijöiden ja kuntoutujien mukana uusiin tiloihin muutti myös vanhan kuntoutuskeskuksen hyvä henki, joka elää ja voi hyvin tänäkin päivänä.

Mittatilauksena toimiva ja esteetön

Uusi toimitalo edistyksellisine laitteineen ja teknologioineen suunniteltiin mittatilaustyönä vaativan kuntoutuksen tarpeisiin. Mukana suunnittelutyössä oli myös Ahtee, joka vastasi muun muassa kuntosalin ja sen laitteiden suunnittelusta.
– Kun tällainen uusi toimitalo tuli, niin siihen tietenkin yritettiin saada kaikki modernit hienoudet mukaan. Kun kaikkea ei silloin ollut valmiina, suunnittelimme itse hyvin paljon ja saimme vaikuttaa asioihin muutenkin. Oli mielekästä tulla, kun tiesi, että se, mikä uudessa paikassa odottaa, on tehty meille toimivaksi, Ahtee sanoo.

Ahtee ja Ronkola-Salo kertovat, että uudet toimivat tilat ja laitteet helpottivat työtä paljon. Myös kuntoutujat oivalsivat uuden talon tuomat mahdollisuudet.
– Kaikki täällä on erilaista ja luo helppoutta kuntoutujan arkeen. Ennen oli pieni allas ja pienet liikuntasalit, fysioterapiasalitkin olivat pieniä. Uusi talo antoi erilaisia mahdollisuuksia, ja mukaan tuli teknologiaa sopivassa määrin. Se loi uutta uskoa ja henkeä – vaikka sitä ei ole koskaan meiltä puuttunut. Täällä on aina tehty työtä sydämestä, Ahtee sanoo.

Esteettömyys ei 20 vuotta sitten ollut arkkitehtisuunnittelun arkipäivää. Synapsia suunniteltiin esteettömäksi yhteistyössä arkkitehtien ja talon kuntoutusammattilaisten kesken.
– Voisi sanoa, että me saimme aika paljonkin ohjata arkkitehteja. Ne arkkitehdit, jotka olivat tässä mukana, saivat tätä kautta osaamisen myös jatkoon, Ahtee kertoo.

Uutta olivat myös yhden ja kahden hengen huoneet. Käpylässä jopa viisi kuntoutujaa majoittui samaan huoneeseen. Synapsiassa pienet huoneet paransivat asiakkaiden yksityisyyttä, mutta mietittävää aiheutti huoli yhteisöllisyyden vähenemisestä. Suuremmissa huoneissa vertaistuki oli koko ajan lähellä. Ratkaisuksi löytyi jo Käpylän aikoina käynnistetty vertaistukitoiminta, joka uudessa talossa vahvistui entisestään.
– Se on todella tärkeää tänäkin päivänä. Kun ollaan yhden hengen huoneessa, mennään helposti vähän kuin simpukka kasaan. Sitten ei enää pystytäkään siihen, mitä ennen. On taito saada ihmiset sängystä ylös, Ronkola-Salo toteaa.

Ajatus siitä, että elämä jatkuu

Satunnainenkin kävijä aistii Synapsiassa vallitsevan hyvän tunnelman.
– Se henki on täällä kaikkein tärkein, Ronkola-Salo sanoo.

Ronkola-Salo toteaa, että työ Synapsiassa ei ole ”kevyttä kenttätyötä”, mutta motivoivaa ja palkitsevaa se on.
– Minua auttaa jaksamaan se, että saan asiakkaan kuntoutumista eteenpäin. Ja kaikista parasta on, jos hän pääsee kotiin. Se, että olen saanut luotua häneen ajatuksen, että elämä jatkuu – se on tärkeintä, Ronkola-Salo sanoo.
– Se motivoi, että näen kehitystä ja voin edesauttaa sitä. Se, että olen pystynyt antamaan onnistumisia ja kokemuksia ja elämyksiä, Ahtee sanoo.

Ronkola-Salo kertoo, että joskus entiset asiakkaat tulevat vuosienkin päästä kiittämään saamastaan avusta.
– Sitä ei pysty selittämään toiselle; olet ollut ihmisen kanssa tiiviisti lähekkäin kuukausia. Pisin aika, jonka olen omaa asiakastani hoitanut, on ollut vuosi, Ronkola-Salo sanoo.

Yhteisöllisesti ja toisia arvostaen

Ahtee ja Ronkola-Salo kiittävät moniammatillisen työporukkansa osaamista ja asennetta.
– Minusta täällä on ääretön ammattitaito – sitä on paljon. Voit todella luottaa työkavereihin. Ja jos et jostakin selviä yksin, niin voit aina pyytää apua, Ahtee sanoo.
– Moniammatillisuus on mielestäni ollut myös tosi hyvä asia. Oli ammattinimike mikä vaan, niin voi mennä kysymään toiselta. Mietimme yhdessä kuntoutujan kanssa, mikä meidän tavoitefokuksemme on, ja voimme toteuttaa kuntoutusta pitkälti tässä talon sisällä. Ennen jouduimme lähtemään usein talon ulkopuolelle – puhun nyt fysioterapian tai erityisliikunnan näkökulmasta. Nyt meillä on kaikki täällä, Ahtee jatkaa.

Ahteen ja Ronkola-Salon ohella moni muukin on jäänyt töihin pidemmäksi aikaa.
– Ne, jotka ovat olleet täällä vuosia, eivät ihan hevillä lähde, vasta eläkkeelle lähdetään. Tämä yhteisöllisyys on hyvin tärkeää, Ronkola-Salo sanoo.

Teksti ja kuva Vilma Timonen