Lentomatkustaminen sähköpyörätuolin kera voi olla vaikeaa, epävarmaa ja stressaavaa, vaikka kaikki pyydetty tieto ja dokumentaatio olisi mukana ja vaikka mukana olevat apuvälineet olisi pakattu turvallisesti. Etenkin sähkärin ja sen tarvitsemien akkujen hyväksymistä joutuu lennon lähtöselvityksessä usein perustelemaan.

Esteettömän matkailun asiantuntija Sanna Kalmari on matkustanut sähköpyörätuolin kera ympäri maailmaa lukuisissa eri maissa. Hänellä on kokemusta eri lentoyhtiöiden ja -asemien palveluista ja käytännöistä, joista hän kertoo tarkemmin artikkeleissaan (www.palmuasema.fi).

– Lentoyhtiöt ovat alkaneet kiinnittää aiempaa tarkempaa huomiota sähköisten apuvälineiden akkuihin. Tämä johtuu litiumakkujen yleistymisestä eri laitteissa ja myös apuvälineissä. Litiumakut ovat aiheuttaneet tulipaloja, ja siksi lentoyhtiöt ovat koko ajan tarkempia ihan kaikkien akkujen osalta.

Kalmari muistuttaa, että lentoa varatessa on tärkeää tuntea oman apuvälineen akku ja muutenkin kaikki toiminnot.
– Litiumakut on yleensä irrotettava apuvälineestä ja kuljetettava käsimatkatavaroissa. Niiden teho saa olla korkeintaan 300 wattituntia. Tai jos apuvälineessä on kaksi akkua, kunkin akun teho saa olla korkeintaan 160 wattituntia.

– Toistaiseksi suurimmassa osassa sähköpyörätuoleja ja sähkömopoja on vuotamattomat geeliakut. Ne ovat suljettuja, huoltovapaita lyijyakkuja, joiden elektrolyytti on geelimäisessä muodossa. Niitä ei tarvitse irrottaa tuolista, mutta apuvälineen käyttäjän on huolehdittava, että tuolissa ei kulje minkäänlaista virtaa lennon aikana, Kalmari tietää.

Pelkkä ohjaimen irrotus ei siis riitä vaan akkujen navat on irrotettava ja teipattava.
– Tai mikäli tuolissa on pääsulake, sen irrottaminen katkaisee kaikki virtapiirit ja riittää. Itse irrotan pääsulakkeen.

Sanna Kalmari neuvoo olemaan yhteydessä apuvälineen maahantuojaan tai omaan apuvälinehuoltoon.
– Myös todistus akuista tai muut mahdolliset todistukset oman apuvälineen toiminnoista kannattaa olla mukana.

Sanna Kalmarin kokemuksen mukaan kentästä ja myös yksittäisestä virkailijasta on kiinni miten tarkkaan asioita syynätään missäkin.
– Parasta on opetella oman apuvälineen valmistelu lennolle hyvissä ajoin, jotta osaa myös määrätietoisesti vastata kysymyksiin kentällä ja tunnistaa mahdolliset väärät ohjeistukset.

Ilmoita etukäteen

Finnairin erityispalveluiden kategoriavastaava Tanja Tiitun mukaan Finnair hyväksyy kuljetukseen akkukäyttöiset pyörätuolit ja apuvälineet kansainvälisen ilmakuljetusliitto IATA:n suositusten mukaisesti.

– Pyörätuolien akut on jaettu kolmeen kategoriaan: litiumakut, kuiva-akut (mukaanlukien geeliakut) sekä märkäakut. Kaikki akkutyypit on valmisteltava kuljetusta varten kytkemällä ne irti ja suojaamalla liittimet tahattomalta käynnistymiseltä sekä oikosululta.

– Kuiva-akku (kuten geeliakku) voi jäädä pyörätuoliin lentokuljetuksen ajaksi tai tai sen voi irrottaa ja pakata lujaan laatikkoon.

Myös Tiitu kehottaa ottamaan matkalle mukaan sähköpyörätuolin käyttöohjeen tai vähintään akkudokumentaation, josta käy ilmi tarvittavat tiedot lentomatkaa varten.
– Myös akun irti kytkemiseen mahdollisesti tarvittava työkalu on tärkeää pitää pyörätuolin mukana.

Finnair kehottaa ilmoittamaan viimeistään 48 tuntia ennen lennon lähtöä, jos matkaajalla on näkö- tai kuulovamma, liikuntarajoite tai muu fyysinen tai psyykkinen vamma tai sairaus, joka vaatii erityishuomiota. Sitä varten yhtiöllä on nettisivulla täytettäväksi Ilmoita liikuntarajoitteesta tai erityistarpeesta -lomake osoitteessa www.finnair.com/fi-fi.

Lisätietoa rajoituksista: www.finnair.com/fi-fi/matkatavarat-finnairin-lennoilla/rajoitetut-esineet-ja-aineet

Henkilöstöllä puuttuu tietoa siitä

Invalidiliiton entinen toimitusjohtaja Marja Pihnala on kokenut lentomatkailija. Millä lentoasemalla olet saanut parasta ja joustavinta palvelua omien erityistarpeesi huomioiden?
– Helsinki-Vantaan lentoasema kuuluu parhaimpiin, koska siellä pääsääntöisesti henkilöstö ymmärtää vammaisuuden tuomat erityistarpeet. Tarvitsen nostoavun koneeseen ja sieltä pois. Henkilökuntakin on ollut vuosia sama.

Mikä lentoyhtiö on toiminut kannaltasi parhaiten ja ottanut huomioon erityistarpeesi?
– Silloin, kun kyse on perusavustamisesta sekä Finnair että Norwegian ovat toimineet hyvin.

Mitkä seikat vaatisivat parannusta lentoasemilta / lentoyhtiöiltä?
– Kaikilla kentillä henkilöstöllä ei tunnu olevan riittävästi tietoa siitä, miten toimitaan silloin, kun pyörätuolissa tai apuvälineessä on akku. Litiumakkujakin voi kuljettaa tietyin rajoituksin.

– On selvää, että turvallisuus on taattava myös lentoliikenteessä. Kannettavien tietokoneiden ja älypuhelimien akkujen tulee olla kunnossa, jotta ne eivät aiheuta savua tai tulipaloa lentokoneessa. Rajoitukset koskevat myös sähköisiä apuvälineitä ja niissä olevia akkuja.

– Lentokenttähenkilöstön tietämättömyys aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja vie osin ilon alkumatkasta. Jotta yhdenvertaiset mahdollisuudet toteutuvat, on hyvä parantaa käytäntöjä.

– Kaikissa lentoyhtiöiden ohjeissa kehotetaan vammaista henkilöä tutustumaan nettisivuilla oleviin ohjeisiin. Ohjeet ovat tarkat ja yksityiskohtaiset. Ongelma vain on, ettei vammainen henkilö tule ajatelleeksi ohjeita, koska on matkustanut ongelmitta aiemmin tai on matkalla ensi kertaa. Nyt ohjeet ovat selvästi tiukentuneet.

Mitä lentokenttä tai lentoyhtiö voisi sitten tehdä?

– Lentoyhtiöt edellyttävät ennakkotietoja pyörätuolista tai apuvälineestä. Lista siitä, mitä pitää kertoa etukäteen on pitkä. Hyvä niin, koska tiedot ovat oleellisia. Ennakkotietoihin tarvitaan kuitenkin muutama tarkentava kysymys, kuten ”Onko sinulla kaikki tarvittavat dokumentit esim. manuaalit ja kansainväliset sertifikaatit englanniksi?”

– Kun nämä lisäkysymykset esitetään vammaiselle matkustajalle riittävän ajoissa, säästytään ikäviltä tilanteilta lähtöselvityksessä.

– On käynyt niinkin, että vaikeavammainen henkilö on joutunut jättämään sähkökäyttöisen pyörätuolinsa lentokentälle ja matkustamaan ulkomaille ilman yksilöllisesti suunniteltua tuoliaan. Akkujen irrottamiseen ei ollut työkaluja, koska työkalut olivat ruumassa matkalaukussa eikä lentokentällä ollut tarvittavia työkaluja lainata.

– Yksi vaikeavammainen henkilö joutui jättämään sähköavusteisen apumoottorin ulkomaille, koska kapteeni ei hyväksynyt apuvälinettä koneeseen eikä lentoyhtiö suostunut lähettämään sitä Suomeen. Lentoyhtiö joutui muutaman kuukauden päästä korvaamaan henkilölle apupyörän.

– Apuvälinekoulutusta tulisi antaa tasaisin välein niin lentokentän asiakaspalvelussa kuin lastauksessa työskentelevillekin.

Teksti Tapio Rusanen