Invalidiliitto haluaa parempaa valvontaa ja sanktioita
Invalidiliitto tavoittelee seuraavien eduskuntavaalien jälkeen laadittavaan hallitusohjelmaan kirjauksia, joiden avulla parannetaan vammaisten ihmisten mahdollisuuksia itsenäiseen elämään ja merkitykselliseen työhön.
Invalidiliitto muistuttaa, että vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus ei toteudu läheskään täysimääräisesti, vaikka Suomi on ratifioinut YK:n vammaisyleissopimuksen jo vuonna 2016. Tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä ja merkittävä asennemuutos, jotta tilanne korjaantuu.
Invalidiliiton tuoreissa hallitusohjelmatavoitteissa on kaksi pääkohtaa: itsenäinen elämä ja yhdenvertaisuus työelämässä. Nämä pääkohdat kätkevät sisäänsä useita vammaisten elämänlaatua parantavia osatekijöitä.
Itsenäinen elämä
Invalidiliiton puheenjohtaja Pirkko Kuusela kantaa huolta siitä, tullaanko jatkossa erityispalveluita resurssoimaan sen tarpeen mukaan, joka ihmisillä oikeasti on. Vain se tuo aidon mahdollisuuden päättää itsenäisesti omasta elämästä. Varsinaista muutosta tarvitaan kuitenkin siihen, että vammaisvaikutuksien arviointia tehdään kaikkien palveluiden kohdalla, ei siis vain silloin, kun kyseessä ovat erityispalvelut.
– Meillä vammaisillakin pitää olla mahdollisimman itsenäinen elämä, ja sen toteuttamiseen me tarvitsemme myös erityispalveluita eli vammaispalveluiden ja sosiaalihuollon palveluita. Vammaiset henkilöt tulee huomioida kaikessa, hän tiivistää.
Korona-aikana monia palveluita ei ole pystytty päätöksistä huolimatta toteuttamaan. Invalidiliitto peräänkuuluttaa sekä parempaa valvontaa että sanktioita.
– Sanktiopuute on koko ketjussa. Päätökset voivat kestää kauan, eikä siitä seuraa sanktioita. Päätökset voivat olla virheellisiä, eikä siitäkään tule sanktioita, ellei vie asiaa oikeuteen.
– Vammaisten oikeusturva on heikko, sillä valvontaviranomaiset ovat ylikuormittuneita ja esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ja oikeusasiamiehen päätöksenteko kestää vuosia. Sen lisäksi nämä päätökset ovat pääsääntöisesti vain ohjaavia.
Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että palvelut ovat pääosin arjen palveluita; sellaisia, joita ihminen tarvitsee joka päivä arjesta selvitäkseen. Silti päätöksiä voi joutua odottamaan kuukausia, jopa vuosia.
– Oikeuden päätös voi tarkoittaa sitä, että asia palautuu uudelleen käsittelyyn. Se ei välttämättä kuitenkaan takaa tarvittavaa palvelua, vaan asia voidaan edelleen päättää huonosti.
Palveluita ei synkronoida keskenään
Palveluiden tavoite on nostaa vammainen henkilö samalle tasolle ei-vammaisen kanssa, jotta myös vammaisilla on mahdollisuus itse valita ja käyttää palveluita, joita yhteiskunta kaikille tarjoaa.
– Jos emme pääse samalla tasolle, jäämme helposti ilman monia palveluita. Juuri siksi erityispalvelut ovat tärkeitä. Jos et pääse mitenkään uimahallille saakka, et voi mennä uimaan, vaikka se uimahalli olisi kuinka esteetön ja kaikin puolin hieno, Kuusela täsmentää.
Usein palveluita ei synkronoida keskenään. Henkilölle esimerkiksi myönnetään matkat, mutta ei avustajaa.
– Silloinkin se uimahallikäynti jää toteutumatta. Monet asiat jäävät helposti puolitiehen.
Kuusela muistuttaa, että vammaisen itsemääräämisoikeus ja päätösten vammaisvaikutus tulisi huomioida kaikessa lainsäädännössä. Hän sanoo, että vammaiset henkilöt unohdetaan päätöksenteossa liian helposti.
– Tehdään standardi-ihmisen näköisiä palveluita, ja pienetkin erityiset tarpeet jäävät huomioimatta.
Kaikkien kalleinta sille, jonka tulot ovat pienet
Pirkko Kuusela nostaa esiin sen, että esimerkiksi tukipalvelun tarve voi olla este peruspalvelun saamiselle tai peruspalvelun saaminen muodostuu kohtuuttoman kalliiksi.
– Otetaan esimerkiksi vaikka diabeteksen vuosikontrolli. Vammaisen ihmisen kohdalla yhden terveydenhuollon matkan omavastuu on 25 euroa. Kun ensin käytetään kaksi matkaa laboratoriossa käyntiin, sitten kaksi matkaa terveydenhoitajan luona käyntiin ja lopuksi vielä kaksi matkaa lääkärin tapaamiseen, niin yhtäkkiä se onkin hyvin kallista, vaikka sanotaan, että Suomessa terveydenhuolto on ilmaista tai ainakin hyvin halpaa.
Tilanteesta tekee vieläkin vaikeamman se, että usein henkilö, jolle palvelun saaminen on kaikkien kalleinta, on samalla hyvin pienituloinen.
– Vammaiset ovat ryhmä, jossa monilla on isot terveyden- ja sosiaalihuollon menot sekä lääkekulut, mutta usein myös heikot tulot ja heikot mahdollisuudet hakea maksualennuksia, toimeentulotukea tai jotakin muuta kulujen kattamiseksi.
Yhdenvertaisesti työelämässä
Työllistyminen parantaisi monen erityispalveluita tarvitsevan ja tahtomattaan työttömänä olevan tilannetta. Pirkko Kuuselan mukaan asenneilmasto vammaisten työllistymistä kohtaan on edelleen suhteellisen karu, mistä syystä moni korkeastikin koulutettu vammainen ihminen ei työllisty normaalilla tavalla.
– Meillä ei myöskään ole käytössä tarpeeksi sellaisia työllistymisen tapoja, jotka sopisivat esimerkiksi henkilöille, jotka eivät pysty ihan kokopäiväisesti tai kokoviikkoisesti tekemään kahdeksan tunnin työpäiviä.
Työelämä on kuitenkin muuttunut, ja fyysisiä tehtäviä on entistä vähemmän. Korona-aika osoitti, että monet työt voi helposti tehdä kotoa käsin. Tekniset laitteet ovat tätä päivää, ja niitä käyttävät kaikki.
– Sen takia on hassua ajatella, että vammaiset henkilöt muodostaisivat ryhmän, jota ei voisi palkata. Sähköisten välineiden kautta pidettävissä kokouksissa ei tule välttämättä edes ilmi, että jollakin on joku vamma. Vamma on silti usein palkkaamisen esteenä.
Vammaisten ihmisten työllistyminen edellyttää koko ketjun muutosta. Tarvitaan niin työvoimapalveluita, jotka huomioivat vammaisia ihmisiä, kuin esteettömiä työpaikkojakin.
Työ on parasta sosiaaliturvaa
Pirkko Kuusela painottaa, että esteettömyyden pitäisi olla joka paikassa itsestäänselvyys. Kun se ei sitä ole, se ei vain rajoita vammaisia, vaan tekee heistä helposti myös silmätikkuja.
– Jos työnantaja kokee, että vammaisen henkilön palkkaaminen tuo mukanaan paljon hankalia asioita, niin sehän on heti este työllistymiselle. Vaikka se hankaluus ei ole fakta, niin tunnetasolla sillä on iso merkitys.
Kuusela muistuttaa, että työ on parasta sosiaaliturvaa.
– Silloin olet mukana virrassa, etkä jää ulkopuolelle katsomaan, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Olet osa yhteiskuntaa ja mukana rakentamassa sitä, siinä missä kaikki muutkin.
Työ tuo muitakin mahdollisuuksia.
– Kun ihmisellä on rahaa, hän pystyy ratkaisemaan tiettyjä epäkohtia. Jos ei ole rahaa, eikä palveluita eikä mahdollisuuksia, niin olemme riippuvaisia muista.
Teksti Mari Mäkinen
Kuva Timo Porthan