Kuka pitäisi iäkkäiden vammaisten ihmisten puolia?
Yleisen eliniän pidentyessä Suomessa myös vammaiset ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Samalla vammaispalveluiden saatavuus heikkenee.
Invalidiliiton asiantuntija Ylva Krokfors ja vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo kantavatkin erityistä huolta ikääntyvistä vammaisista. Invalidiliiton jäsenistä enemmistö on vanhuuseläkeiän ohittaneita ja yli 65-vuotiaita vammaisia.
– Samalla, kun yhteiskunta heikentää iäkkäiden palveluja Suomessa, vammaiset iäkkäät joutuvat yhä enemmän marginaaliin. Heidän täyttäessään 65 vuotta heitä yritetään usein siirtää asiakkaalle pääosin maksuttomista vammaispalveluista maksullisiin sosiaalihuollon ikääntyneiden palveluihin. Ikään kuin vamma häviäisi jonnekin, Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija Ylva Krokfors päivittelee.
Kun vammainen henkilö tulee 65 vuoden vanhuuseläkeikään, hyvinvointialueet arvioivat tämän palveluntarvetta ensisijaisesti sosiaalihuoltolain eikä vammaispalvelulain mukaisesti.
– Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat harkinnanvaraisia ja myös osittain riippuvaisia määrärahoista. Monet näistä palveluista ovat asiakkaille myös maksullisia, Krokfors muistuttaa.
Sen sijaan vammaispalvelulain alaisuuteen kuuluvilla palveluilla on subjektiivisen oikeuden asema. Eli silloin hyvinvointialueen on järjestettävä ne siitä riippumatta, onko se budjetoinut niihin riittävästi määrärahoja.
– Moni vammainen ei välttämättä edes tunnista, olisiko mahdollisesti oikeutettu vammaispalveluihin, Krokfors sanoo.
Krokfors: Suomi rikkoo YK:n yleissopimusta
Krokfors on huolissaan yleisen asenteen muuttumisesta negatiivisemmaksi iäkkäitä ja vammaisia ihmisiä kohtaan. Hän ei kaihda sanoa, että tällä hetkellä Suomi rikkoo vammaisten oikeuksia ja syrjimättömyyttä vahvistavaa YK:n yleissopimusta.
– Iäkäs vammainen henkilö voi joutua miettimään, onko hänellä varaa edes mennä lääkäriin ja syödä lääkärin määräämiä lääkkeitä. Jotkut jopa puolittavat pillereitä, jotta niitä riittäisi pidemmäksi aikaa.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo keskittyy työssään tavanomaista vaikeammassa tilanteessa olevien ikääntyneiden aseman ja oikeuksien edistämiseen. Hän korostaa, että iäkkäiden vammaisten tarvitsemien palveluiden ydinongelma on niiden saatavuudessa.
– Vanhusasiavaltuutetun työn näkökulmasta huolestuttavaa on, että ennen kuin päästään edes keskustelemaan palveluiden laadusta, pitää ensin lisätä selvästi niiden saatavuutta, hän toteaa.
– Meihin otetaan yhteyttä myös siksi, että ihmiset eivät enää löydä edes sitä väylää, jolla näihin palveluihin voi päästä. Jos jättää ajanvaraukseen tai neuvontaan soittopyyntöjä, niihin ei aina vastata.
Palveluiden saatavuus on perusoikeus
Iäkkäiden vammaisten palveluiden saatavuudessa on Päivi Topon mukaan kysymys perusoikeuksista.
– Meillä on jo valmiiksi ollut ongelmana, että ihmisiä on siirrelty vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden välillä. Iäkkäillä vammaisilla väliinputoamisen riski on ilmeinen.
Oman vaikeuskertoimensa vanhusasiavaltuutetun työhön tuo nykyinen poliittinen ilmapiiri.
– Nyt käydään kehittämisen sijasta keskustelua lähinnä vain siitä, mistä voidaan supistaa, Topo harmittelee.
Hän muistuttaa, että vammaispalveluilla on myös yhteiskunnallinen merkitys.
– Ne eivät ole pelkkä rahareikä, vaan tuovat turvaa koko yhteiskuntaan. Kenelle tahansa meistä voi tulla tilanne, jolloin tarvitsemme paitsi ikäihmisten palveluja, myös vammaispalveluja. Näkisin palvelujärjestelmän pystyssä pitämisen turvallisuuskysymyksenä.
Teksti Timo Kiiski
Kuvat: Timo Kiiski ja haastateltavat