Lahjakortti on ilahduttava kädenojennus (lopussa videolinkki)
Kun köyhyys on kolkutellut ovea, ovat Helena Mäkelän selviytymiskeinot hyvä huumori ja toisten auttaminen. Lyhytkasvuisuus on asettanut raamit hänen elämälleen. Mäkelä kertoo tulevansa hyvästä kodista, jossa ymmärrettiin lapsena tehtyjen leikkausten tärkeys.
Jo kävelytaidon oppiminen oli kampurajalkaisena syntyneelle tytölle erinomainen askel, ja siitä eteenpäin Mäkelä on ottanut hienoja harppauksia. Nyt seniorina hän on yksineläjä, joka rakastaa toisten auttamista ja saa siitä virtaa itselleen.
Mäkelä toteaa tulevansa toimeen ansaitsemillaan eläkkeillä, mutta hassata ei voi. Ja kun elämä yllättää, köyhyys kolkuttelee ovella.
– On minulla ollut sellaisia vaiheita, että olen turvautunut diakoniaan ja hakenut ruokakassin. Seuraan Instagramissa mielelläni ruokakirjoittajia, joilta saan hyviä ja terveellisiä ohjeita ruoka-arkeeni. Terveellisesti voi syödä, vaikka ei “miljonääri” olekaan, Mäkelä toteaa.
Toissajouluna hän oli leikkausten ja pitkän toipumisen jäljiltä heikossa tilanteessa. Silloin Invalidiliiton joulukeräyksestä saatu ruokalahjakortti lämmittää mieltä vieläkin:
– Keinonivelleikkauksen jälkeen sairastuin pahasti. Tajusin suurten sairauskulujen keskellä, etten enää pärjää. Siihen hetkeen Invalidiliiton jouluavustus tuli sydämellisenä viestinä: ”Et ole yksin, sinusta välitetään”.
– Hämeenlinnan Seudun Invalideilta saatu lahjakortti oli kädenojennus, josta tuli lämmin olo. Jokainen kaipaa jotain, mikä poikkeaa arjesta, ilahduttaa ja lämmittää vatsaa, mieltä ja aisteja, Mäkelä filosofoi.
Helena Mäkelälle on tehty vuosikymmenten saatossa noin 30 leikkausta. Tekoniveliä Mäkelälle on vaihdettu seitsemän, ja nykyisin hän kävelee rollaattorin avulla. Pidemmät matkat Mäkelä on taittanut akkumopolla vuodesta 2006.
Jo 45-vuotiaana eläkkeelle jäänyt Mäkelä pysyy vauhdissa pitkälti yhdistystoiminnan ansiosta. Hän on tehnyt paljon vapaaehtoistöitä, kaikkein aktiivisimmin Lyhytkasvuiset ry:n seniorivastaavana.
Mäkelää kuunnellessa tuntuu, että hän porskuttaa läpi synkemmänkin ajan.
– Myrskyn jälkeen on poutasää. Paha kokemus lisää sisukkuutta, ja halu selvitä on kova. Vertaistukihenkilönä koen, että minun pitää lohduttaa ja kannustaa toista, ei keskittyä omiin kipuihini.
– Olen lapsesta asti ollut huono-osaisten puolella. Minulla oli hyvä lapsuus, ja esimerkiksi vaatteet lahjoitimme isoon perheeseen. Olin riemuissani, kun sain viedä kassillisen vaatteita ja nähdä lasten ilon.
Hän kuvailee itseään myös arjen vertaistukihenkilöksi ja vammaisten äänenkannattajaksi. Hän kouluttautuu kokemusasiantuntijaksi, jotta voisi kertoa siitä, millaista on olla lyhytkasvuinen ja kuinka kohdata lyhytkasvuinen. Hän kertoo kaikille kysyjille, miksi on lyhyt.
– En häpeä omaa olemistani, olen rohkea ja sosiaalinen.
Hän lähettää yleisemmin vanhemmille terveisiä suhtautumisesta erilaisuuteen.
– Lapsille pitäisi kotona puhua, että meitä on erilaisia. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin meidän perhe, vaan jossain perheessä voi olla vammainen lapsi, joka on erilainen kuin sinä – ontuu, käyttää pyörätuolia, on muita lyhyempi. Lyhytkasvuiset ry tekee paljon työtä muun muassa sen eteen, että kääpiö-sana jäisi pois. Me olemme lyhäreitä, normaalit ovat pitkäläisiä, Mäkelä naurahtaa.
Lapsiperheen köyhyys rajoittaa
Köyhyys ahdistaa, rajoittaa ja tekee arjesta haastavampaa, kun joka penni on laskettava. Invalidiliiton joulukeräys voi tuoda tauon huolehtimiseen.
Joulu tulee, ja kaikki lapset odottavat lahjoja. Samaan aikaan vanhemmilla on monia huolia: sähkölaskut nousevat, riittääkö ruokaa pöytään, onko varaa matkustaa sukulaisten luo?
– Kaikesta huolimatta olisi tärkeää, että lapset saisivat lahjoja, joita he toivovat,edes yhden toivelahjan, Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija Ylva Krokfors toteaa.
Varmasti jokainen avunsaaja on kiitollinen avustusjärjestöiltä saamastaan ruoka- ja vaateavusta tai maksuavustuksista. Erityistä iloa tiukassa tilanteessa voi tuoda rahasumma, jonka käytöstä voi itse päättää. Diakoniatyön lahjakortit ovat tällaisia joulumuistamisia.
– Köyhyystutkimuksessa puhutaan paljon siitä, miten jatkuva rahojen laskeminen ja pelko ruoan loppumisesta syö ihmistä, vie voimia ja masentaa, Krokfors toteaa.
Vammaiset perheet ovat erityisen huonossa asemassa, sillä niissä vamman tai sairauden syventämä köyhyys voi ulottua yli sukupolvien.
– Invalidiliitossa on liikuntavammaisten lisäksi joukko harvinaissairaita ihmisiä. Jos on kyseessä perinnöllinen sairaus, perheessä voi olla useita vammaisia henkilöitä, sekä vanhemmat että lapset, ja kustannuksia voi tulla moninkertaisesti, Krokfors kertoo.
Krokforsilla on lukuisia esimerkkejä siitä, miten yhteiskunnan käytännöt eriarvoistavat liikuntavammaisia ja harvinaissairaita lapsia.
– Pienen loman järjestäminen perheelle saattaa vaatia niin paljon järjestelyjä ja rahaa, että sitä ei kerta kaikkiaan ole, Krokfors muistuttaa vammaisten perheiden todellisuudesta.
Teksti Mariaana Nelimarkka
Kuva Invalidiliitto