– Tilannetta auttaa, jos palvelujen tilaajat jatkossa edellyttävät kuljettajilta tämän koulutuksen suorittamista, sanoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin asiantuntija Pasi Parviainen.

Liikennepalvelulain uudistuksen keskeisin tavoite oli vahvistaa taksipalveluiden toimivuutta, saavutettavuutta sekä turvallisuutta. Liikenne- ja viestintäministeriön esitysluonnoksessa oli huomioitu myös erityisryhmien kokemuksia taksipalveluista.

Invalidiliiton jäsenten kokemukset heinäkuun 2018 taksiuudistuksesta eivät olleet myönteisiä. Välityskeskusten toiminnassa oli epävarmuutta, ja taksit myöhästelivät. Myös kuljettajien osaamisessa ja taksikalustossa oli puutteita. Todennäköisesti Kela-matkoja ajavat myös kuljettajat, joilla on vähän tai ei ollenkaan aiempaa kokemusta vammaisten ihmisten palvelemisesta.

Jäsenkyselyn vastauksissa esiin tuli kuljettajien kykenemättömyys avustaa apuvälinettä käyttävää liikuntarajoitteista ihmistä.

Vuoden 2018 taksiuudistuksessa poistettiin pakollinen 30 tunnin taksinkuljettajankoulutus. 2010-2018 välisenä aikana koulutuksissa käytiin läpi myös erityisryhmiä koskevia aiheita. Lakiin tehtiin kesällä 2014 muutoksia ja siihen lisättiin nimenomaan erityisryhmiä koskevia aiheita. Valtioneuvoston tarkennetulla asetuksella uusille kuljettajille annettavassa koulutuksessa tuli käsitellä myös vammaiskuljetuksia sekä kuljettajan käyttäytymistä ja vuorovaikutusta kuljetettavan kanssa.

– Toukokuussa 2021 uudistuneessa liikennepalvelulaissa palautettiin osittain vanhaa järjestelmää ja alettiin tarjoamaan myös vapaaehtoista erityisryhmien koulutusta. Vaikka taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutus jätettiin lain valmistelussa vapaaehtoiseksi, pidän kuitenkin tärkeänä, että kuljettajien kouluttaminen on ylipäätään kirjattu lakiin, sanoo Parviainen.

– Toiveemme oli, että koulutus olisi ollut pakollinen kaikille julkisesti järjestettävien erityisryhmien kuljettajille. Toki oli pettymys, että se jäi nyt vapaaehtoisuuden pohjalle. Nyt jää nähtäväksi, syntyykö vapaaehtoisella koulutuksella riittävä potentiaali kuljettajakoulutuksen käyneitä taksinkuljettajia. Tämä on pitkälti kiinni myös siitä, sisällyttävätkö julkiset toimijat kuljettajakoulutukseen liittyvän sopimusehdon julkisiin hankintoihinsa kilpailuttaessaan kuljetuspalveluita, korostaa Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen.

Koulutus on markkinavaltti

Invalidiliiton näkemyksen mukaan pakollisen kuljettajakoulutuksen myötä olisi varmistettu, että kuljettajalla on taito kohdata eri tavoin vammaisia ihmisiä ja kyky avustaa asiakas turvallisesti ajoneuvoon ja sieltä pois, sekä tarvittaessa saattaa asiakas määränpäähän.

Lisäksi vapaaehtoisessa koulutuksessa tulee varmistaa muun muassa se, että kuljettaja hallitsee manuaali- ja sähköpyörätuolien sekä rollaattorien käsittelyn, hidasajon, porrasvedon sekä esteettömässä ajoneuvossa pyörätuolilla matkustavan asiakkaan asianmukaisen kiinnittämisen.

– Nämä kaikki on kirjattu nyt erityisryhmien kuljettajakoulutusta koskevaan lakiin, vaikkakin vapaaehtoisena. Uskon, että ajan kanssa moni taksiyrittäjä tulee kustantamaan kuljettajilleen tätä koulutusta jo imagosyistä, Parviainen sanoo.

Traficomissa odotetaan, että ensimmäiset erityisryhmien kuljettajakoulutukset starttaavat kesällä. Opetukseen pitää sisältyä vähintään 14 tuntia teoriaa ja seitsemän tuntia käytännön opetusta. Kokeneille kuljettajille riittää pelkkä seitsemän tunnin käytännön opetus. Käytännön harjoitukset pitää toteuttaa nimenomaan liikunta- ja toimintarajoitteisten asiakkaiden avustamisesta. Myös asiakkaan kohtaaminen kuuluu harjoittelujaksoon.

Parviainen toivoo Invalidiliiton tekevän seurantatutkimusta myös nyt, kun uudistunut liikennepalvelulaki on tullut voimaan.

Tyssäsi kustannuksiin?

Taksialalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, kuten kuorma-autoalalla ja linja-autoalalla. Vain pieni osa taksiyrittäjistä on yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia Taksityönantajat ry:n jäseniä.

– Yhtenä tekijänä sille, että taksiliikenteen erityisryhmien kuljettajakoulutuksesta ei tullut tässä vaiheessa pakollista, on koulutuksesta koituvat kustannukset. Taksinkuljettajan ammatti on haluttu säilyttää matalan kynnyksen ammattina, johon on helppo tulla. Jos koulutuksesta olisi tullut pakollista, kustannukset olisivat hyvin todennäköisesti kaatuneet kuljettajan niskaan.

Isossa kuvassa Pasi Parviainen ei kuitenkaan ole huolissaan.

– Vaikka Invalidiliiton jäsenkyselyssä nousevat esiin monet kiistattomat puutteet ja laiminlyönnit, Suomessa taksipalvelun laatu on kuitenkin ollut vuosikymmeniä ihan huippuluokkaa. Kun laki heinäkuussa 2018 muuttui, alalle toki tuli paljon uusia ja kokemattomia kavereita.

Samaan ajankohtaan lakimuutoksen kanssa ajoittui Kela-kyytien kilpailutus.

– Tässä yhteydessä asiakkaan näkökulmasta moni vanha tuttu kuljettaja saattoi vaihtua, ja tämä on saattanut omalta osalta lisätä palvelusta saatua turvattomuuden tunnetta. On hienoa, että Invalidiliitto on puolustanut omaa jäsenistöään ja kantanut huolta heidän asemastaan taksipalvelujen asiakkaina. Vaikka velvoite koulutuksen suorittamisesta poistuikin heinäkuussa 2018, ovat isot välitysyhtiöt näitä koulutuksia edelleen järjestäneet.

Parviainen toivoo, että erityisryhmien kuljetuspalveluiden tärkeimmät maksajat, Kela ja kunnat, alkaisivat kilpailutuksissaan myös vaatia erityisryhmien kuljettajakoulutusta.

– Kelan ja kuntien osuus taksialan kokonaisliikevaihdosta on noin 40 prosenttia. Myös omalla rahallaan kyytinsä maksava liikuntarajoitteinen voi esittää välitysyhtiölle, että haluaa palvelua koulutuksen käyneeltä kuljettajalta, Parviainen sanoo.

Taksisääntelyn korjaussarjassa tehdyt lakimuutokset tulivat pääosin voimaan 1.5. Hinnoittelua sekä taksamittaria ja muita laitteita koskevat muutokset tulevat voimaan 1.9.

– Taksisääntelyn korjaussarjan tarkoitus on palauttaa asiakkaiden luottamus turvalliseen kyytiin ja yrittäjien luottamus alan tulevaisuuteen, kertoo liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka.

Keskeisiä muutoksia

Taksinkuljettajakokeen aihealueet ja kysymysten vähimmäissisältö määritellään tarkemmin, jotta koe huomioi paremmin esimerkiksi matkustajien turvallisuudesta huolehtimista ja erityisryhmien kanssa toimimista.

Taksikyydin hinta tai hinnan määräytymisen perusteet on edelleen ilmoitettava ennen matkan alkua. Jos kyydin hinta ei ole kiinteä, hinnoittelussa on käytettävä tiettyä hinnoittelurakennetta, esitettävä esimerkkimatkan hinta ja käytettävä hinnan määrittelyssä mittauslaitelain mukaista taksamittaria.

Jos Liikenne- ja viestintävirasto Traficom toteaa hintaseurannan perusteella, että erityisryhmien lisäpalvelujen hinnat eivät ole kohtuullisia, se voi asettaa niille enimmäishinnan.

Teksti Timo Kiiski