Kajaanilainen Kaija Patronen, espoolainen Pirkko Kuusela ja mäntyharjulainen Leena Pekkanen on jo valittu omien hyvinvointialueidensa vammaisneuvostojen puheenjohtajiksi. Heille kaikille on tärkeintä toimiva yhteistyö yli hyvin eriparistenkin kuntien rajojen, ja se vaatii myös kompromisseja ilman klikkiytymistä kuppikuntiin.

Hyvinvointialueet ja samalla niiden nimeämät vammaisneuvostot aloittavat uudessa ja epävarmassa maailmantilanteessa. 

Asiantuntijuutta tarjolla

Kainuun hyvinvointialueen vammaisneuvoston puheenjohtaja on kajaanilainen Kaija Patronen. Hyvinvointialueen kahdeksalla kunnalla on oma edustajansa hyvinvointialueen vammaisneuvostossa.

Patronen on todellinen järjestöaktiivi, jolla on paljon luottamustoimia myös kaupunkipolitiikassa. Hän istuu muun muassa edelleen Kajaanin kaupunginvaltuustossa. 40-vuotisesta työurastaan hän teki suurimman ajan vammaispalveluissa.

Patronen myöntää, että tasavertaisuuden toteutuminen monen kunnan muodostamalla hyvinvointialueella on haaste.
– Pidän tärkeänä kumppanuusajatusta, jossa asioita tehdään yhdessä koko Kainuun maakunnan hyväksi ilman kunnallisia reunoja ja lokeroita. Edustan ehdottomasti koko aluetta, en vain omaa kotikaupunkiani Kajaania.

Virkamiestoiminnaltakin Patronen toivoo kumppanuusajattelua vammaisneuvostoon päin.
– Toivon, että meidät otetaan vastaan asiantuntijoina niissä asioissa, joita ajamme neuvostossa, hän sanoo.

Patronen jatkaa myös oman kaupunkinsa Kajaanin vammaisneuvoston puheenjohtajana.
– Olen jo eläkkeellä ja pystyn paneutumaan tasapuolisesti kaikkiin luottamustoimiini. Alueellisella vammaisneuvostolla on tärkeä tehtävä toteuttaa yhteistyötä kunnallisten vammaisneuvostojen ja hyvinvointialueen välillä.

Omaishoitaja tuntee palveluketjun

Mäntyharjulainen Leena Pekkanen johtaa puhetta Etelä-Savon hyvinvointialueen vammaisneuvostossa, jossa on jäseniä 16 eri kunnasta. Laajempaa kokemusta vaikuttamistyöstä ja kuntien tilanteista hän on saanut Essoten eli Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän vammaisneuvostosta.
– Maakuntaliitto, Essote, Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Sosteri ja myös Pieksämäen kaupunki ovat lähteneet tekemään uudistustyötä hyvissä ajoin. Kuten hyvinvointialueen johtaja sanoi, ei hallinnon muuttuminen 1. tammikuuta 2023 pitäisi näkyä asiakkaiden arjessa. Laki korostaa ennakoivaa vaikuttamista.

Hyvinvointialueiden aloittaessa Pekkanen kokee tärkeimmäksi tavoitteekseen erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palveluiden turvaamisen jatkossakin.
– Olen kiitollinen siitä, että vammaisneuvoston edustajalla on läsnäolo ja puheoikeus aluevaltuustossa. Vammaisneuvoston näkökulmasta olemme saaneet jäseniämme mukaan kolmeen keskeiseen lautakuntaan, Pekkanen sanoo.

”Kiirettä pitää”

Espoon vammaisneuvoston puheenjohtaja ja Invalidiliiton liittohallituksen puheenjohtaja Pirkko Kuusela valittiin marraskuun alussa myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vammaisneuvoston puheenjohtajaksi.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on väkimäärältään Suomen toiseksi suurin. Espoon lisäksi siihen kuuluvat Hanko, Inkoo, Karkkila, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio ja Vihti. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vammaisneuvoston 20 jäsenestä viisi tulee Espoosta, koska hyvinvointialueen vammaisista myös 75 prosenttia asuu Espoon alueella.
– Sopimukset palveluntuottajien kanssa siirtyvät vuodenvaihteessa kunnilta hyvinvointialueille. Tähän samaan rytäkkään tullee vielä uusi vammaispalvelulaki. Jos henkilökohtaisen avustajan saamista laajennetaan, suurin ongelma tulee olemaan se, mistä niitä avustajia löytyy, kun tällä hetkellä on työntekijäpula. Maanlaajuinen hoitajapula heijastuu myös avustajien saantiin. Yleinen ongelma on, että tämän tyyppistä työtä ei haluta tehdä, ja se koetaan myös huonosti palkatuksi, Kuusela sanoo.

– Riskinä näen sen, miten tasapaino päätöksenteon ja seuraamusten välillä säilyy, kun päätöksenteko menee kauemmaksi, mutta sen mahdollisesti huonotkin seuraamukset näkyvät paikallisesti kunnissa.

Tasapuolisuus tärkeää

Kuusela pitää alueellisia vammaisneuvostoja hyvänä asiana.
– On hyvä, että voimme nähdä kokonaisuuden laajasti. Paikallisten näkemysten lisäksi on tärkeää, että myös eri vammaisryhmät tulevat kuulluiksi tasapuolisesti. Paljon on puheenjohtajasta kiinni, miten tämä toteutuu. Yhtä tiettyä kuntaa ei voida suosia yhteisen hyvän kustannuksella. Lisäksi on ikävää, jos jossain kunnassa erityisen hyvin toimiva palvelu karsitaan säästösyistä – toiveena on hyvien käytäntöjen laajentaminen koko alueelle, Kuusela sanoo.

Tärkeä osa hyvinvointialuedemokratiaa

Vammaisneuvosto on nuorisovaltuuston ja vanhusneuvoston rinnalla hyvinvointialueen lakisääteinen vaikuttamistoimielin.

Aluevaltuustolla ja -hallituksella on velvollisuus huolehtia hyvinvointialueen vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä.
Hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimen edustajat valitaan alueen kuntien vastaavista toimielimistä, esimerkiksi paikallisista vammaisneuvostoista. Jokaisesta hyvinvointialueen kunnasta valitaan vähintään yksi edustaja.

Hyvinvointialueeseen kuuluvien kuntien määrät vaihtelevat alueittain, ja siksi myös vaikuttamistoimielinten jäsenten vähimmäismäärät vaihtelevat. Esimerkiksi Kymenlaaksossa nuorisovaltuustoon, vammaisneuvostoon ja vanhusneuvostoon valitaan vähintään kuusi jäsentä kuhunkin. Pohjois-Pohjanmaalla jäsenten vähimmäismäärä on 30.

Lähde: Valtioneuvosto.fi

Teksti Timo Kiiski